Suomen reissu - osa 2 - Vilppula

Sahalahdelta minun suuntani siis jatkui kohti Vilppulaa, missä olen asunut lukioikäni ja vähän rapiat ja missä vanhempani sekä siskoni asuvat edelleen. Odottelin kyytiä Tampereella sillä hyvä ystäväni Päivi oli minulle sellaisen järjestänyt.

Tähän väliin voisin kertoa yhdestä harrastuksestani: tuntemattomien ihmisten kyyläämisestä ja arvioimisesta. Se on ihan hyväntahtoista ja koska on kyseessä tuntemattomat ihmiset ja omat ajatukset, niin kukaan ei voi loukkaantua. Tässä kootut ajatukseni ihmisten kyylämisharrastuksesta:

• Tuon kannattais aloittaa joku liikuntaharrastus.
• Voi miten kauniit silmät tolla on.
• TG = totally Gay
• Oikein sievä tyttö, mut MIKS SE ON LAITTANU TON VÄRISET LEGGINGSIT????
• KP = Kyllä panisin
• Noi käy teatterissa, entisiä opettajaisihmisiä.
• Noi on varmaan jollain tietokonealalla...
• Toikin olis hirmu nätti tyttö jos se vaan hymyilis, ehkä sillä on huono päivä...
• jne.

Suon niinku yhden ajatuksen per henkilö. Se saattaa olla ura arviointia tai kenties hänen harrastusarviointia tai parisuhdestatusarviointia. Tätä on helppo harrastaa kaverin kanssa ulkomailla, sillä monikaan ei ymmärrä Suomea, silti kannattaa olla varovainen. Mä tiedän että moni harrastaa tätä samaa harrastusta, mut ei välttämättä kehtaa paljastaa sitä kun täähän ei tavallaan ole kauheen kohteliasta... Tätä siis harrastin odotellessani kyytiä Vilppulaan.

Saavuin Life-Coachini Päivin luokse ja maailman parantaminen alkoi välittömästi. Meillä on sellainen ratkaisukeskeinen tapa jutella asioista, että mietimme eri tapoja toimia tai käsitellä asioita. Joskus mietimme ihan liikaa... Mutta pitipähän Suomessa asti taas käydä tutkimassa itseään.

Päkällä kaksi aivan ihanaa koiraa: Bernin paimenkoira Amanda ja Labradorinnoutaja Iiris. Todella helluja ja hassuja koiria kumpikin.

Saimme päähämme muuttaa Päivin asunnon huonekalujen paikkaa, sillä Päkän poikaystävä oli tuonut Tampereen tuliaisia Päkälle: sohvan. Ja johan alkoi huonekaulut liikkumaan, kun kaksi vahvaa naista laittaa haisemaan.

Päivi antoi luvan julkaista kuvia kämpästään, mutta sanoi, että ei saa sitten hehkuttaa, että häntä alkaa muutoin hävettämään. No, muttakun mä tykkään et päivillä on sisustussilmää. Tässä kuvassa siis uusi Tampereen tuliaissohva.

Tukholmasta ostettu peuran pää.

Ikean hankinta.

Telkkarikulmaus.

Hienot kehykset.

Lepotuoli sai uuden paikan lasitetulta parvekkeelta.

Osan reissusta olin sitten vanhemmillani ja pääsin äidin hyvien patojen ääreen. Saunassa piti käydä niin usein kuin mahdollista, se oli NIIN mahtavaa!!! Teimme siskoni kanssa pika-Tampereen reissun.

Koskikeskusksen terassille siiderille (ja Jenni joi tietenkin vain kokista, koska täyttää vasta syyskuussa 18 vee ;)) ja sormiruokaa ja koska olen siskoni kummi, tietenkin toimin hänen hengellisenä kasvattajana ja sen lisäksi keskustelimme kaikkea siskojen juttuja.

Ihana, ihana aurinko paistoi, mitä englannissa ei paljoa tänä kesänä ole näkynyt! Oli pakko laittaa käsi tuohon kohtaan, sillä siinä sijaitsi maailman suurin finni.

Ja lopuksi Koskipuistoon muiden pulsujen kanssa. Me lähinnä katselemaan kaunista maisemaa ja luontoa. Kyllä sitä ihmeesti alkaa arvostamaan eri asioita kotomaassaan, kun on jonkun aikaa poissa.

Kiitos vieraanvaraisuudesta Päkälle ja kotiporukalle!

Suomen reissu - osa 1 - Päätös ja Sahalahti

Nökötimme ensimmäisen viikon Akin lomasta kotona ja huomasin pikkuhiljaa että minusta oli muuttumassa naishirviö. Sanoin Akille, että mun ihan oikeesti tarttis päästä jonnekin, eikö voitais lähteä. Pohdittiin etelän reissua, pohdittiin Skotlantiin lähtöä. Aki sanoi minulle, että: "Lähde yksin!" No moro! Blondi yksin vaikka Turkin rannalle on sama kuin heittäis Punahilkan suoraan susille. Enkä minä uskaltaisikaan lähteä. Yritin houkutella jotain kaveria Facebookin kautta mukaan reissuun, mutta kuka noin lyhyellä varoitusajalla pääsee lähtemään, ei kukaan. Sitten kun kaikki vaihtoehdot oli käytetty, keksimme että mennään käymään Suomessa.

Loman aluksi olimme Akin veljen luona sekä mummin luona. Hertta tuntui taas kasvaneen kovasti vaikka viime näkemisestä ei ollut kuin pari kuukautta. Mummille puolestaan oli noussut mökki aika lähelle rantaa ja hieno mökki tuleekin. Hänen kesänsä oli kulunut oikeastaan sen parissa.

Elmo on hirmu aktiivinen, liikkuvainen ja hurja poika, mutta sitten on niin hellyyttävää kun hänestä näkyy tämä herkkö puoli. Tässä halaillaan Upsi-Daisya.

Hertta sovittaa silmälaseja. Sahalahden perukoilla, missä Anssi, Maria ja Hertta asuvat on aina niin mukava käydä. Siellä jotenkin sielu lepää ja rauhoittuu. Maisemat esim. ikkunasta ulos ovat peltoa ja järvimaisemat. En tajunnutkaan esim. että kuinka ikävä minulla oli koivuja.

Anssi oli suosittu aikuisleikkikaveri, että välillä meinasi tulla serkuksilla riitaa, että kumpi pääsee syliin.

Emme ilmoitelleet oikein kenellekään tulostamme, sillä reissumme oli lyhyt, emmekä olisi ehtineet nähdä pajoa kavereita. Ja meillä oli muutenkin erikoisjärjestelyt Suomessa olo aikana.

Kuplien puhallusta ulkona.
Sahalahdesta reissumme jatkuikin meille aika normaalilla sovituksella, että Elmo jäi mummin kanssa möksälle, Aki lähti Valkealaan ja minä lähdin Vilppulaan. Toisille perheloma varmaan tarkoittaa jotain muuta...

Elmo on hirmu onnellinen maalla.

Teatterissa

Loma tuli ja meni. Aki ei olisi halunnut tehdä mitään, minä olisin halunnut tehdä kaikkea. Kumpikin ymmärrettävää. Akilla hirveä tahti töissä ja kamalan pitkiä päiviä, minun päiväni taas muistuttavat toinen toisiaan kotioloissa. Yhtenä päivänä sitten lähdimme päivän reissulle Bristol:iin. Silmään oli osunut mainos Late Lammas -teatterista ja päätimme mennä sitä katsomaan.

Ei mikään pikku city tuo Bristol, Iso-Britannian 8:ksi suurin kaupunki joten parkkipaikan löytäminen oli taas temppu. Aki on todella hyvä ja rohkea ajaja missä maassa tahansa, että hän kyllä taitaa kuskin hommat.

HEI, mähän oon unohtanut kertoa minun autolla ajamiskokemuksistani täällä. Siis pääasiallisesti menen kuin kala vedessä täällä, välillä olen saanut tööttiä ja kansainvälistä käsimerkkiä, mutta toivon heidän ymmärtävän sitten kun näkevät rekisterikyltin.

Liikenneympyrät on kaikista vaikeimpia. Täällä on semmoi sääntö, että se kuka on ensimmäisenä liikenneympyrässä, niin muut väistää ja joskus se saattaa olla hieman tulkitsemiskysymys, etenkin jos on pieni liikenneympyrä, niin tällä ei välttämättä kierretä sitä vaan painellaan suoraan keskeltä. Silloin itsellä on vähän pissat housussa.

Toinen hankaluus on monikaistaiset liikenneympyrät. Kaistoja saattaa olla parhaimmillaan 4. Kaista tulee valita ajoissa mennessä siihen liikenne ympyrään. Sitten alkaakin hiota kädet ja kainalot jos oot valinnut väärin  ja joudut keskellä ympyrää vaihtamaan kaistaa. Ei toimi ihan niinkuin suomessa, että jäät kiertämään ympyrää jos menet ohi, vaan tietty kaista johtaa aina tiettyyn reittiin. Muuten homma sujuu kuin valettu. Meiksi hakee vieraita miltä tahansa lentokentältä ja kuvatakseni liikennettä täällä, aina jos kysyt että miten pitkä matka jonnekin on, englantilaiset sanovat matkan ajallisesti kun me taas kilometreinä. Parhaimmillaan näkötin ruuhkassa Lontoon Orbitaalilla 1,5 tuntia. Populaatiota on himppu enemmän, joten se näkyy liikenteessä. Ja täällä ei olla omaksuttu polkupyöräilyä, kuten Amsterdamissa, joten liikennettä on PALJON!

Bristolin keskustasta löytyi kaunis puisto, johon oli panostettu suihkulähtein ja katutaiteen keinoin. Elmo tykästyi pikku pingviineihin.

Bournemouthissa oli leijonia ympäri kylää, Bristolissa oli Gorilloja pitkin ja poikin. Näillä taitaa olla joku teema tähän. Ja sitten jos käyt ottamassa kuvan Gorillan kanssa ja lähetät jonnekin, niin saatat voittaa jotain. Eikö kuulosta selkeältä...

Teatterilippujen ostamisen jälkeen menimme katsomaan meren ihmeellisiä eläviä Akvaarioon. Ja siellä oli myöskin 3D-elokuva mikä kertoi hai-kaloista ja voi että oli jänskä. Elmo yritti napata ilmasta niitä pikkukaloja tai meduusoja mitä siinä oli, koska ne "tuli niin lähelle". Se näytti kyllä melkoisen hassulta.

Akvaarion jälkeen kävimme syömässä todella ihanassa italialaisessa ravintolassa. Minä söin kasvistäytteiset jättiherkkusienet ja pojat söivät super-pitsat. NAMI NAMI MAISKIS!

Teatteri oli hieno, kuulemma Englannin vanhin teatteri. Olispa ollut upeaa istua tuollaisilla parvekkeilla katsomassa näytöstä. Yleisöä ei ollu hirveästi, mutta suloisinta oli kun vanhat pariskunnat olivat tulleet keskenään katsomaan Late Lammasta ja nauroivat ja nauttivat esityksestä. Minä ja Aki mietittiin, että jos oltain 3-vuotiaita, niin ei oltais kovin kiinnostuneita kyseisestä teatterinäytöksestä: tanssia ja musiikkia, ilman sen kummempaa juonta ja meidän onneksemme ilman vuorosanoja. Elmo ihmeen hyvin jaksoi katsoa vaikka paikka-paikoin oli kovin rauhaton.

Perheen komeukset teatterissa. Oli oikein mukava teatterireissu.