International Lunch - Part 3

Tällä kertaa kokoonnuimme englantilaisen Marien luona. He olivat vasta muuttaneet uuteen omakotitaloon ja pääsimme samalla katsastamaan sen. Mariella on kaksospojat, jotka ovat tällä hetkellä hieman yli vuoden ikäisiä, että touhua on kuulemma riittänyt. Talo oli suuri, muistaakseni lähelle 200 neliötä ja puutarha oli englantilaiseksi suunnaton. Kyllä siellä kelpasi asustella. Harmin paikka ei ollut kameraa mukana.

Kilistelimme aluksi oikein skumpalla ja oli todella mukava nähdä taas rouvia.

Alkupaloiksi Helena toi "pate de foie gras" eli ankanmaksa pateeta ja salaattia, missä oli ankanpaloja. Tämä erikoisherkku on erittäin kallista ja hienostunutta ruokaa. Kallista etenkin siksi koska sellainen hard core tuotanto on Euroopassa kiellettyä. (Tässäkin kohtaa pätee sääntö, liika tieto lisää tuskaa, älkää lukeko yksityiskohtia ankanmaksantuotannosta...) Mutta kyllä se hyvää oli!!!  Kokemuksen arvoinen juttu.

Pääruoaksi oli Englantilaista perinneruokaa: perunamuusia, makkaraa ja ruskeakastiketta. Se oli ihan hyvää.

Jälkkäriksi olin tehnyt omenahyvettä jäätelön kera ja sekin tuntui maistuvan. Jokaisella maalla oli oma vastine kyseisestä jälkiruoasta.

Laura oli vielä leiponut erikoisuusreseptillään porkkanamuffinsseja. Erikoisen siitä teki se, että jauhot loppuivat kesken ja ne korvattiin puurojauheella. Herkullisia niistä tuli!

Seuraava kokoontuminen meillä on amerikkalaisen Cindyn kotona lokakuussa.

Kevennä mieltäsi, älä ruokias!!!!

Talouspaperi

Meillä onkin Autot 2 -elokuva talouspaperia, että repikää siitä....

Eikun, älkäätten tulko repimään paperia, vaan tulkaatten kateudesta vihreiksi!!! ;)

Sunnuntaiajelulla...

Se vähäinen aika mitä voimme käyttää perheenä viikonloppuisin, niin silloin käymme usein puistoilemassa tai aika paljon myös pelailemme tai leikimme  Elmon kanssa kotona. Viikko sitten lähdimme sunnuntaiajelulle, ihan ilman sen kummempaa päämäärää ja päätimme pysähtyä sitten kun jotain mielenkiintoista löytyy. Suuntana oli aluksi lähimmät pikkukylät, ne ovat usein melko idyllisiä.

Matkan varrelta löytyi Woodhenge. Eli tällähän ihan tuossa lähellä, noin 5 kilometrin päässä on StoneHenge, eli kivikasa, niin täällä on myös puuläjä. Nykyään se on jäljennös löydöksestä, tuollaisia betonipaaluja, jotka on laitettu alkuperäisten puiden paikalle. Puut olivat jopa 7,5 metrin korkuisia. Paikasta on erilaisia tulkintoja, että mihin sitä käytettiin, mm. hautapaikka tai uhtauspaikka. Wikipedia kertoo teille lisää jos olette kiinnostuneita.

http://en.wikipedia.org/wiki/Woodhenge

http://www.english-heritage.org.uk/daysout/properties/woodhenge/



Itse olen vähän samaa mieltä kuin tällä hetkellä lukemani kirjan päähenkilö pohtii:

"Minusta alkaa tuntua, että monia ihmisiä vaivaa sama asia kuin minua. Se, että he tietävät uskomattoman paljon asioita, mutta eivät sitä, mihin sitä tietoa voisi käyttää. Ja, se etteivät hekään pysty tarkasti erottamaan hyvää pahasta."

"Kukaan ei saa minua uskomaan, että tuosta tiedosta olisi jotain hyötyä, paitsi mahdollisesti jossain tietokilpailutilanteessa (Ulkoministeriön pikkujoulujuhlissa). Ei missään muualla."

"Minulla on ihan tarpeeksi hankaluuksia hyödyllisenkin tiedon kanssa, puhumattakaan siitä, että minun pitäisi vielä antaa hyödyttömänkin tiedon rasittaa itseäni."

-Erlend Loe; Supernaiivi s. 104-105

Oleellisen tietäminen on riittävää, Elämys on tärkein!!!! "I'm The Gueen of The World!!!!

And I'm The King of The World.

Englannissa on paljon lampaita, erittäin paljon. Asumme tosin maaseudulla, mutta usein kun tulee peltomaisemaa, niin siellä on myös lampaita. Sama näkyy täällä myös ruokalistoissa ja on kohtuuhintaista syödä.
Aakeeta laakeeta onkin hurjasti ja sitten ne länttää kaupungit ja kylät niin ahtaaseen, että ei mitään järkeä. Esimerkiksi autopaikkoja ei ole ja kaikki kadun varret ovat täynnä autoja ja se taas vaikeuttaa ajamista.

Sitten löysimmekin oikein kivan puiston Durringtonin kylästä. Siellä olisikin mennyt tuntikausia.

2 vuotta kotiäitinä Suomessa ollessani, olen tehnyt sellaisen havainnon, että tässä maassa isät ovat paljon lasten kanssa ja etenkin viikonloppuisin sekä ilta-aikaan näkee paljon isiä lasten kanssa puistossa. Mutta toki niitäkin löytyy monenlaisia. Aktiivisia ja poissaolevia. Valkealassa iskä otti päivän lehden mukaan puistoon ja kielsi lapsia häiritsemästä, kun hän lukee lehteä. Että leikkikääs ny siinä... Täällä taas vastaava erimerkki on, että iskä puhuu tai tekee kokoajan jotain kännykällään ja ainoa mitä hän sinä puistoaikana teki lasten kanssa, oli se, että hän otti sillä kännykkäkamerallaan kuvan niistä lapsistaan, jotka leikkivät. Että sellaista läsnäoloa... Mutta sanoisin, että keskimäärin täällä isät puistoilevat enemmän. 

Usein telineiden alla on tuollainen "tartaanialusta", varmaan puhtaampi, mitä nurmikko, olisko jopa pehmeämpi pudota, en osaa perustella tätä valintaa. Tarttis kysyä joltain paikalliselta asiantuntijalta.

Ja täällähän on menty vähän siihen amerikan touhuun mukaan, että laissa on määrätty, että leikkipuistojen läheisyyteen ei saa pystyttää päärynäpuuta ja kaikki päärynäpuut tuli kaataa, koska sieltä saattoi pudota päärynä päähän!!!! Varmaan sitten tehty tälläinen laki jonkin ennakkotapauksen vuoksi. Olkaapas varovaisia niiden omenapuiden kanssa siellä Suomessa, niistähän saattaa yhtälailla pudota omena päähän. Tai ainakin meidän lähipuistossa on paljon mäntyjä. Täytyy varmaan ottaa yhteys puistotoimeen, että käy kaatamassa ne pois siitä, sieltähän voi vaikka käpy kopsahtaa päähän.

Arvelen tämän keinun olevan riittävän turvallinen myös, sillä tässä on kunnon jämäkkä lukko tuossa "turvavöissä".

Nämä yhteiset hetket ovat meille todella arvokkaita, sillä niitä on hirmu vähän täällä...

Mukavaa alkanutta viikkoa!