Olen jo useamman kerran ajanut lentokentälle hakemaan sukulaisia tai ystäviä, jotka ovat tulossa kylään. Tai oikeastaan joskus kuljetuspalvelu pelaa ja joskus ei. Sukulaiset pääasiassa tulevat Stansteadin kentälle, koska Ryanair lennättää halavalla. Stansteadille on matkaa 200 km, joista puolet ajataan Lontoon orbitaalia. Orbitaalihan on Lontoota kiertävä kehätie. Jos osut orbitaalille klo 16 – 19, mitä todennäköisimmin osut ruuhkaan. Tämän vuoksi matkat Stansteadille ovat erityisen raivostuttavat, koska parhaimmillaan edestakainen matka saattaa kestää kuusi tuntia. Monet ystävät ovat tulleet Heathrow:n tai Gatwickin kentälle, jonne on tunnin matka.
Lähdin jo valmiiksi kikkeli otsassa -asenteella hakemaan siskoani lentokentältä juurikin siltä kauimmaiselta kentältä. Ei siis sillä, että siskoni tulee, koska rintani oli iloa täynnä systerini saapumisesta, vaan kyseisestä matkasta. Sain Elmon Lauralle hoitoon ettei viattoman lapsen tarvitse istua autossa ylettömiä määriä.
Ensimmäinen tunti sujui hyvin. Kuten tiedätte täällä saarella ajetaan vasenta puolta, jolloin ohitus suoritetaan oikealta puolelta. Moottoritiellä kaistoja on kahdesta seitsemään, keskimäärin kolme, jolloin aina oikean puoleinen kaista on nopeiden kaista. No tämähän ei toiminut sitten alkuunkaan! Siellä kaikki jotka kuvittelivat olevansa hurjia autokuskeja (minä mukaan lukien) kököttivät oikeanpuoleisella kaistalla tehokkaine autoineen. Koska meillä on ratti vasemmalla puolella saan helposti katsekontaktin vasemmalla puolella ajavaan kuskiin. Aloin näpsäkästi ohittelemaan autoja vasemmalta puolelta, mikä näytti olevan merkillistä ja pian huomasinkin olevani pikku kisasilla erään Volkswagen merkkisellä autolla ajavan kanssa. Ohittelimme autoja ja heiluttelimme aina kun ohitimme toisemme. Jossakin vaiheessa tiemme sitten erosivat ja saavuin orbitaaliin, ihkuun ruuhkaan.
Ruuhkassa minulle näytettiin muutaman kerran peukkua ja näin on käynyt aikaisemminkin. Olen vain ajatellut, että se on ollut kannustusta vieraassa liikenteessä ajamisesta. Sitten upea Chrysler ajoi viereeni ja mies autosta tohkeissaan selitti jotakin ja pyysi avaamaan ikkunan. Avasin ikkunan ja mies huusi minulle: ”Great driving back there, I get fast up here when I followed you!”, peukku ja silmänisku perään. Mähän olin ihan leuhkana tästä.
Eipä siinä mitään. Siinäpähän ajeltiin sitten ruuhkassa. Ensimmäinen puoli tuntia: Sirkulla alkoi vähän hermo kiristymään ja yksi parhaimmista purkautumiskeinoista on tehdä erilaisia tanssiliikkeitä ihan siinä ajaessa. No sehän muita ajajia pisti vähän huvittamaan. Sain leikkikaveriksi sinapin värisen Toyotan, jossa kaksi miestä ja näytimme toisillemme parhaat tanssimuuvit sekä muita erilaisia pikkujippoja, joita voi ruuhkassa tehdä kun ajta 10-30 km tunnissa. Poikia nauratti kovasti. Vihdoin kun he pääsivät rinnalleni taas tuli peukkua ja heidän ikkunassa oli lappu jossa luki ”U R the Best!” Hih hih ja taas oli hauskaa...
Ajettuani ruuhkassa yli tunnin verran, sain uudet leikkikaverit, ajoivat autolla jonka kyljessä luki Knight Riders. Hekin lopulta ajoivat vierelleni ja kysyivät että minne olen menossa. Vastasin Stansteadin lentokentälle. He kysyivät ”Et kai ole pois lähdössä?”, johon vastasin että ”En. Käyn hakemassa siskoni” silmänisku päälle ja näytin miten bemarista lähtee.
Ai niin, yksi rekkamies rakastui minuun. Hän melkein kosi minua. Voi vitsi mikä viuhka kävi viiden ruuhkassa! Kyllä raivostuttavasta ruuhkasta voi saada mielenkiintoisen ja hauskan kunhan on vain pilke silmäkulmassa.
Terveisin Sirkku-Sipriina
1 kommentti:
Sä olet kyllä niin paras <3
Lähetä kommentti