Sirkku was in Amsterdam

Terveisiä aurinkotuolista! Nyt on sellainen fiilis, että asiat ei ole ollenkaan huonosti!Biksut päällä, aurinkotuolissa kirjoittelen tätä blogia. Onkohan liian aikaista drinksulle, sillä se on ainut mikä tästä yhdistelmästä puuttuu. Elmo nukahti juuri istualteen pöydän päähän, joten nyt kun kannoin hänet sänkyynsä, niin minulla on aikaa kirjoitella. Mitenhän saisin käännettyä puukkoa haavassa suomalaisilta ystäviltäni, jotka kuulemma rännässä vaeltaa... Ai niin, varasinhan minä äskön etelänmatkan. Huhtikuussa kävästään koko perhe Lanzarotella. Pieni irtiotto tähän Akin tiukkaan opiskeluaikatauluun. Kriteerit olivat, että on lämmintä, halpa ja lyhyt lento. Nyt on mitä odottaa, olen yhtä hymyä kuukauden verran.

Nyt on mitä odottaa...

 

 Mutta nyt oli tarkoitus kertoa Amsterdamin viikonloppureissusta. Anja-mummi oli siis meillä kylässä ja hoiti Elmoa sen reissun ajan. Lähdimme varhain perjantaiaamuna ajamaan kohti Doveria, missä meitä odotti lautta. Lautalla huristelimme kanaalin yli Ranskan puolelle ja ensi kohteena meillä oli autokauppa matkan varrella. Aki on ajatellut tuovansa verovapaasti auton täältä ja pohtii nyt että minkälaista autoa haluaisi. Toistaiseksi hän on päätynyt tälläiseen urheiluautoon Caterham merkiltään. Minähän en näistä tajua mitään, mutta sen on kuulemma niin kevyt ja niin tehokas jne. Mun mielestä se auto näyttää ihan kermit-sammakolta. Mun mielestä vois ennemmin ostaa vaikka jonku Porshen, joka sopis mun käsilaukun väriin. Mut meil on niin eri näkemys näist auto asioista... Ja onhan mulla Poloinen!!! Joo, siis tosiaan tälläinen harrasteauton hän haluaa hankkia. Mutta kattokaa ny vaikka, ihan Kermit -The Frog.

Tälläistä hän kävi sitten koeajamassa.


Sieltä sitten ajoimme Amsterdamiin ja kepeästi löysimme hotellin ja vielä meikä kartturina. Noista teknisistä vehkeistä ei ole mihinkään; auton navigaattori ei tunnistanut pienempiä teitä ja Akin superkännykän navigaattori tilttas kaikenaikaa. Mitä niillä tekee kun on paperiversio kartta ja taitava kartturi?

Hotelli Amsterdamissa

Yllä oleva hotelli ei ollut meidän hotellimme, mutta tälläinenkin nähtiin siellä. Kun saavuimme omaan hotelliin ja omaan huoneeseen, minä en voinut muutakuin purskahtaa nauruun: huone missä oli 2 sänkyä, 2 lamppua, pöytä ja telkkari.Vessa ja suihku olivat käytävällä. Huone haisi ja näytti vankilalta ja myöhemmin meille selvisikin, että se on ollut nuorisovankila, sekä maahanmuuttajien ensisijoituspaikka. Emme jaksaneet vaihtaa huonetta, kun ei siellä tulisi muutenkjaan oltua, olkoon nyt tälläinen extreme reissu. Samantien lähdimme sitten kaupungille syömään ja ihmettelemään. Ilta kului kuin siivillä ja lähes kaikki mitä nähtiin oli kovin uutta. Kaikki mitä olet kuullut Amsterdamista pitävät paikkansa ja vielä enemmänkin, sanotaanko näin. Takaisin hotellille pääsimme riksalla, jota polki unkarilainen nuorukainen ja tunsimme heti maittemme välistä veljeyttä, keskustellessamme sukulaiskielistämme.




Polkupyörä virityssysteemi


Yksi kaupungin siistein puoli oli se, kuinka jalankulkijat ja etenkin pyöräilijät on otettu huomioon. Pyöräilijöille oli tehty omia kaksi suuntaisia teitä, kevyelle liikenteelle lauttoja sekä pyörille omia parkkihalleja, sillä ihan ytimessä oli niin pieniä katuja, että siinä ihmisjoukossa käveleminen olisi hankalaa. Autoliikennettä olikin vähän ja tuntui, että kaikki liikkuivat joko kävellen, pyörällä tai julkisella kulkuvälineellä. Polkupyöriin olikin tehty mitä ihmeellisimpiä virityksiä: joissakin oli istuinviritykset edessä ja takaa ja niiden ympärille sellaiset sateensuojapussukat. Hauskannäköisiä olivat myös ne laatikot edessä tai takana, missä kuljetettiin eläimiä. Siellä saattoi isompikin bokseri tai noutaja istuskella ja katsella maisemia, kun isäntä tai emäntä polki pyörää.

Amsterdamissa on vajaat 500 000 polkupyörää ja ajokilometrejä tulee enemmän pyörällä kuin autolla.

Seuraavana päivänä läksimme katsomaan nähtävyyksiä, ihan sen kummemmin mitään suunnittelematta. Heti löysimmekin sopivan vesibussin, joka kuljetti ympäri kaupunkia esitellen nähtävyyksiä. Mielenkiintoisimpia olivat Anne Frankin talo, sillä olen kuunnellut kirjan ajaessani Suolahti-Valkeala väliä vuoden sekä asunnot, jotka oli rakennettu veden päälle.

turistit vesibussissa.

Perusarkkitehtuuria

Asunnot kanaalissa.

Välillä kävimme kahvittelemassa, shoppailemassa ja seksimuseossa. Viimeisessä mainitsemassani paikassa oli paljon aiheeseen liittyvää taidetta, vahanukkeja ja vahanukkeja. Seksiähän on ollut niin kauan kuin on ollut ihmisiä ja siitä tehtyjä patsaita ja piirroksia on muinaisesta kreikasta saakka.

Törröttämässä seksisymboli Marilynin vieressä.

Siinä se päivä sitten hujahtikin. Jossakin vaiheessa tuntui, että hamppu haisi nenässä kokoajan, sillä "Coffee Shop":ja oli jokapuolella ja ohikulkiessa tuli oikea pöllähdys. Mietin, että onkohan ne työntekijätkin siellä sitten kaiket päivät pöllyssä? Olin niin väsynyt kävelystä ja edellisenä iltana tuli valvottua ja törpöteltyä sen verran että tarvitsin päikyt. Kävelimme Hotellille päikyille kahdeksalta illalla ja kun heräsimme en jaksanut lähteä mihinkään. "Ei oo enää nuori ja komee, enää on vaan komee..." Monen unettoman yön jälkeen arvostaa kyllä suuresti hyviä yöunia. Vetäistiin yli 12 tunnin unet ja lähdettiin matkaamaan takaisin.

Huippu reissu! Ei edes riidelty yhtään ;) Vielä jäi paljon näkemättä, sillä Amsterdam on niin monipuolinen kaupunki arkkitehtuurinsa, kulttuurinsa ja vapaamielisyytensä vuoksi. Sinne tahdoo vielä uudestaan!



Ikuinen muisto Amsterdamista!





Mummi kylässä!

Anja mummi oli täällä kylässä melkein kaksi viikkoa ja se oli kyllä huippu juttu! Ehdin tulla oikein kunnolla laiskaksi, kun mummi halusta ja innokkaasti auttoi kotitöissä ja vietti paljon aikaa Elmon kanssa. Minä en laittanut hanttiin. Puutarhan Anja laittoi ensi tekijöikseen kuntoon, minä kun olen siinä touhussa melko kokematon. Sitten pääsin käymään vähän jumpalla ja kävimme Akin kanssa Amsterdamissa viikonloppuna. Siitä kerronkin sitten seuraavassa blogitekstissäni.

Mummi - meidän kotiorjatar

Mummi halusi väkisin imuroida meillä, vaan eipä tiennyt mihin lupautui... Kuvassa näette meidän englannin imurin. Voisiko mitään yhtään epäkäytännöllisempää olla. Sillä ei pääse reunoille, ei kulmiin, ei sängyn tai sohvan alle. Imuri pitää aivan järkyttävää meteliä. Johto on kaikenaikaa tiellä. Siinö on sellainen pyörivä harjasysteemi pohjassa, joka repii maton hapsut sisäänsä tai jos ajat vahingossa johdon päälle, niin kuuluu aivan järkyttävä ääni ja saat toivoa, ettei imuri ole katkaissut johtoa. Olen aivan raivoissani kun imuroin tuolla imurilla. Mummillekin tuli hieman hiki, sillä tämän kämpän imuroimisessa menee aikaa lähinnä imurin epäkäytännöllisyydestä johtuen ja se on rankkaa.

Kävimme yhdessä katsomassa Salisburyn katedraalia, mikä onkin upea näky.

Minä ja "Kävelevä Madonna" katedraalin edessä.

Kyllä tälläiset rakennukset tekevät vaikutuksen, kun ei Suomessa pahemmin tälläisiä ole. Sisällä huoneet ja salit ovat huikean korkeita.

Sytytimme kynttilät läheisten ja Libyan siviilien suojelemiseksi.

Urut

Käytävä

Aikamoista piperrystä on eri yksityiskohtien tekeminen ja miten paljon niitä yksityiskohtia onkaan. Vaikuttavaa. Anjan kanssa kun käy tälläisissä erilaisissa historiallisissa kohteissa, niin ei tarvitse matkaopasta. Hänen opiskeltua taidehistoriaa, hän osaa kertoa rakennuksien tyylisuuntia ja vuosilukuja. Kävelevä tietopankki.

Kävimme myös shoppailemassa ja ulkona syömässä. Muutoin elelimme tässä kotona sellaista perusarkea, juttelimme paljon ja touhusimme ja ihmettelimme kevään tuloa. Viimeisenä iltana itku silmässä hyvästelimme, mutta onneksi vain pariksi kuukaudeksi sillä tulemme Elmon kanssa toukokuussa käymään Suomessa.

Kiitos Anja kaikesta!

viimeaikaisia tapahtumia...

Sairastelua
Tuossa oli jakso jolloin kökötimme paljon Elmon kanssa kotona. Ensin Elmolla yskää ja flunssaa, sitten meillä oli jonkinsortin vatsapöpö. Minulla se oli niinkin raju, että makasin sängyssä 34 tuntia, mitä nyt kävin vessassa tyhjentämässä. Siitä ei meinannut tulla loppua, joten kävimme lääkärissä. Sitä varten piti ottaa muutama erikoissana selville, ennenkuin menimme vastaanotolle. Lääkäri oli aivan ihana! Keski-iän ylittänyt mies, joka oli hirmu kohtelias ja osasi käsitellä Elmoa hienosti. Hän oli selvästi innoissaan siitä, että olimme suomalaisia, koska hän kyseli maastamme ja meistä asioita ja sanoi, että me olemme hänen ensimmäiset suomalaisasiakkaat. Lopuksi hän kertoi, missä ehdottomasti kannattaa käydä tällä alueella vierailemassa. Erittäin miellyttävä käynti.

Sairastelu on jatkunut Elmon flunssalla ja silmätulehdusella. Elmo sai silmätippoja. Ne silmät oli kyllä rajut, ei saanut auki silmiä aamuisin, olivat niin rähmäiset. Voi poloista poikaa... Toivottavasti se siitä. Minua on alkanut tympäsemään tämä kotona kökkiminen. Onneksi anoppi tuli!!!!!


Jumppaa
Kehnosti olen päässyt jumppailemaan, koska on ollut sairastelua ja Aki tekee pitkää päivää tukikohdassa. Yhden kerran olen käynyt kokeilemassa paikallista zumbaa. Paikka oli tälläinen järjestöjen talo, jota saa vuokrata omaan käyttöön. Siellä oli tälläinen sali, joka oli lopulta täpösen täynnä zumbaajia yhteensä noin 50. Hiki tuli ja hauskaa oli. Lopuksi juttelimme tovin ja hän otti varuiksi yhteystietoni, jos tarvitsee tuuraajaa.


Viime sunnuntaina kävin Five Rivers Leisure Centre:ssä Body Pumppaamassa ja Body Palancessa. Ohjaajana oli hyvin tumma, nelivitonen mies Eddie. Eddie oli hulvaton kaveri. Hän sai pumppitunnin ihan mielenkiintoiseksi jutuillaan, laulamisellaan ja striptease liikkeillään, mutta kun sama jatkui BodyPalance tunnilla, niin sit meni kyllä maku. Muutoin ihastuin BodyPalanceen, että se tulee olemaan minun vakiotreeni jatkossa. Normaaliin tyyliini sitten latasin pumppitunnilla peruspainot, mitä olen käyttänyt tangon päihin. Ja koska en meinannut jaksaa, niin karjuin aina biisin loppuvaiheessa, kaikkia nauratti se ja Ediie teki pilkkaa minusta. Lopuksi ja etenkin BodyPalance tunnilla lihakset huusivat LEIPÄÄ, niin että tärisin kauttaaltaan. No senhän tietää mitä siitä seuraa. Seuraavat neljä päivää olivat yhtä tuskaa!!!! Ei tullut huvikseen mentyä yläkerran ja alakerran väliä kotona, sillä kerroksen vaihto vaati hillittömän sisun ja tahdonvoiman ja kaiteesta tuli pitää NIIN kovasti kiinni että edes pääsi liikkumaan. Koko kroppa kirkui kolme päivää ja oli aivan kosketusarka. No, mutta ina kun se on ohi, niin sen unohtaa. Ens kerralla taas sama hommaa!

Anoppi
Anja tuli 6. päivä sunnuntaina ja sitä oltiinkin odotettu kuin kuuta nousevaa. Elmo ja mummi ovat touhunneet yhdessä paljon ja minä olen saanut hieman omaa aikaa. Mummi on kyllä maailman herttaisin ja avuliain ihminen. Ja hän osaa nauttia ja ihmetellä elämän pienistä asioista. Yritän ottaa hänestä siinä asiassa mallia ja välttää vaatimasta elämältä koko ajan lisää. Pitää osata nauttia siitä mitä on. Akilla on pikku loma tulevana viikonloppuna. Lähdemme KAHDESTAAN käymään autolla Amsterdamissa. Saadaan vähän yhteistäkin aikaa. Mummi on sitten kaksin Elmon kanssa täällä Englannin kodissa.

StoneHenge
Eilen kävimme katsomassa StoneHengeä kolmistaan. Onhan se merkillistä, kuinka ihmiset ovat tuoneet ennen ajanlaskua Kreikan nurkilta kiven järkäleitä, joista pienimmät painavat 5 000 kiloa Brittein saarten mantereelle. Ensteks laivalla pitkä matka meren halki rannikolle ja sitten satojen ihmisten työjuhdalla vedetty sata kilsaa keskelle peltoo. Hirveä vaiva, en mää vaan viittis. Elmo osoitti kunnioitusta myöskin tälle maailman suojelukohteelle sanomalla: "Siinä se kiviläjä on." kun ajoimme ohitse.

Sellaista tällä kertaa...

Kuulemisiin...