maanantai 18. huhtikuuta 2011
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Possujuoksukilpailu
Ja sillä lailla ne possut kirmasivat kilpaa!!!
En todella tiedä mitä tuo poika huusi vieressä, mutta kovasti näytti kannustavan.
Maatilalla
9.4. Lauantai
Kävimme perhekokoonpanossa Cholderton Charlie's Farm:lla, mikä on maatilanähtävyys/elämyspaikka. Sijaitsee ihan tässä nurkilla.
Maatilalla oli paljon eläimiä joita sai syöttää: lampaita, kalkkunoita, vuohia, poneja, kanoja, ankkoja, possuja, kaneja... yms. Pohdiskelin itsekseni, että kuinka helpoksi omistajat tekevät eläinten ruokkimisen, sillä kassalla myytiin erikseen tälläisiä ruokinta pusseja, joilla sai ruokkia lähes kaikkia eläimiä. Ensiks maksat siitä eläimen ruoasta ja sitten käyt syöttämässä, eli oot vähän niinku se maajussi, eli teet sen hommat... ;)
Elmo tohkeissaan syötti eläimiä, aluksi hieman jännitti, mutta kun rohkeutta kasvoi, niin hyvin sujui. Ponin syöttämisen kanssa kävikin sitten niin, että kun pieni lapsi hieman arastelee antaa suuren turvan eteen herkkuja, niin on hankala pitää käsi sillätavalla suorana, niin poni naukkaisi hieman Elmon sormista. Tästä toipumisen kanssa meni tovi ja selvittäminen, että ei se poni tahallaan sitä tehnyt. Voi poika poloista, kun vanhemmat eivät osaa suojella poikaa joka tilanteessa, vaikka tiedossahan tuokin asia on.
Aluksi traktorikin vaikutti niin jänskältä, että ei meinannut kyytiin uskaltaa mennä. Sitten lopuksi siellä seisottiinkin penkillä ja katseltiin ympäristöä. Siinä ääneen pohdiskelin, että se on tavallaan harmi, että "nykyajan" lapsilla ei ole sitä etuoikeutta, niinkuin esimerkiksi minulla, että pääsee elämään tälläisessä maatilaympäristössä. Itse olen sitä kiitellyt, että vaikka ei tullut lapsena nähtyä maailmaa, mutta mummoloissa oppi aivan hirmuisesti asioita. Luonnosta, eläimistä ja erilaisia arjentaitoja. Traktorin kyydissä tuli oltua satoja kertoja korjaamassa heinää pellolta tai perunannostotalkoissa. Veikkaan vahvasti, että elämänasennekin on muokkautunut siitä että on repinyt rikkaruohoja maasta kovassa auringonpaisteessa tai siivonnut lehmän pasoo, sillä siellä sai tai joutui hommiin, mikä on mielestäni hyvä. Nykyään ei niin pienistä valita (mitä nyt rotista ja muurahaisista). Pelkästään lämmöllä muistelen aikoja kummassakin mummolassa.
Kävimme perhekokoonpanossa Cholderton Charlie's Farm:lla, mikä on maatilanähtävyys/elämyspaikka. Sijaitsee ihan tässä nurkilla.
Maatilalla oli paljon eläimiä joita sai syöttää: lampaita, kalkkunoita, vuohia, poneja, kanoja, ankkoja, possuja, kaneja... yms. Pohdiskelin itsekseni, että kuinka helpoksi omistajat tekevät eläinten ruokkimisen, sillä kassalla myytiin erikseen tälläisiä ruokinta pusseja, joilla sai ruokkia lähes kaikkia eläimiä. Ensiks maksat siitä eläimen ruoasta ja sitten käyt syöttämässä, eli oot vähän niinku se maajussi, eli teet sen hommat... ;)
 |
| Elmersson syöttää lampaita |
Elmo tohkeissaan syötti eläimiä, aluksi hieman jännitti, mutta kun rohkeutta kasvoi, niin hyvin sujui. Ponin syöttämisen kanssa kävikin sitten niin, että kun pieni lapsi hieman arastelee antaa suuren turvan eteen herkkuja, niin on hankala pitää käsi sillätavalla suorana, niin poni naukkaisi hieman Elmon sormista. Tästä toipumisen kanssa meni tovi ja selvittäminen, että ei se poni tahallaan sitä tehnyt. Voi poika poloista, kun vanhemmat eivät osaa suojella poikaa joka tilanteessa, vaikka tiedossahan tuokin asia on.
Siitä kun selvittiin ja todettiin, että "kyllä me vielä ensi joulu nähdään.", niin menimme traktorin kyytiin.
Aluksi traktorikin vaikutti niin jänskältä, että ei meinannut kyytiin uskaltaa mennä. Sitten lopuksi siellä seisottiinkin penkillä ja katseltiin ympäristöä. Siinä ääneen pohdiskelin, että se on tavallaan harmi, että "nykyajan" lapsilla ei ole sitä etuoikeutta, niinkuin esimerkiksi minulla, että pääsee elämään tälläisessä maatilaympäristössä. Itse olen sitä kiitellyt, että vaikka ei tullut lapsena nähtyä maailmaa, mutta mummoloissa oppi aivan hirmuisesti asioita. Luonnosta, eläimistä ja erilaisia arjentaitoja. Traktorin kyydissä tuli oltua satoja kertoja korjaamassa heinää pellolta tai perunannostotalkoissa. Veikkaan vahvasti, että elämänasennekin on muokkautunut siitä että on repinyt rikkaruohoja maasta kovassa auringonpaisteessa tai siivonnut lehmän pasoo, sillä siellä sai tai joutui hommiin, mikä on mielestäni hyvä. Nykyään ei niin pienistä valita (mitä nyt rotista ja muurahaisista). Pelkästään lämmöllä muistelen aikoja kummassakin mummolassa.
Välissä kävimme haukkaamassa paikan ravintolassa purtavaa, sillä emme tienneet että maatilalle saa tuoda omat eväät ja pitää piknikiä. Moni levittikin lounasaikaan viltin maahan ja alkoivat evästämään.
Maatilalta löytyi eläinten lisäksi Mini-HopLop, jossa Elmo viettikin paljon aikaa. Hiki päässä juoksi uudestaa ja uudestaan liukumäkeen. Jättihiekkalaatikko, polkuautoja, leikkipuisto jne.
 |
| äitikin vähän innostui leikkimään (eli melkein kaikissa...) |
Ehkä kaikista huipuin ohjelmanumero oli pikku possujen juoksukilpailu. Possuille oli asennettu valjaat, joissa oli pehmonalle ohjastajana. Osalla ne ohjastajat olivat kääntyneet possun mahapuolelle. Possut sai hieman liikuntaa pari kertaa päivässä, kun juoksivat tuon alle sadan metrin matkan.
Kaikista upeinta tässä paikassa oli se, että ei tarvinnut jonottaa mihinkään ja oli hiljaista!!!! Mitä nyt riikinkukko kirkaisi aina välillä mutta muuten mikään musa ei pauhannut missään, koneet ei kolisseet, lapset eivät kirkuneet. Tännekin mä meen uudestaan!!!! ;)
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Päkä kylässä!
Toinen kaasoistani (jos menisin naimisiin) Päivi tuli vierailemaan luonamme. Sitä odotettiin myös kuin kuuta nousevaa. Ollaan tiedetty Päkän kans toisemme lukioajoilta, mutta ystävystyimme parikymppisinä kun olimme samaan aikaan harjoittelussa Vilppulan päiväkodilla ja olemme olleet sydänystäviä siitä lähtien.
Seikkailija Päkä hyökkäsi meille sunnuntaina 27. maaliskuuta ja me oltiin ehditty hehkuttamaan sitä hulluna Skypessä ja suunniteltu pientä reissua. Elmokin oli höpöttänyt Päkän tulemisesta monta päivää. Iltasella katseltiin karttaa ja kohteita joissa voisimme käydä. Shoppailemaan tarttis päästä, meri ja joku upea linna olisi ihana nähdä ja vierailu maatilalla, niin on Elmollekin ohjelmaa. Huippu suunnitelma!
Maanantaina pakattiinkin Bemariin tarpeelliset tavarat meidän retkelle ja kolmistaan sitten lähdettiin matkaan; meitsi, Päivi ja Elmo! Navigaattorin opastamana löydettiin Southamptonin ostosparatiisiin ja silmät hulluna kiiluen siirryttiin kaupasta toiseen ja jotain outoa siinä tapahtui, sillä emme pystyneet lopettamaan sitä, kaupoissa kiertelyä siis. Toki välissä kävimme syömässä Fish and Chips, (jotka eivät edelleenkään minun mielestä maistuneet millekkään) ja juotiin kahvit ja syötiin jädet, mutta ennen kuin huomasimmekaan, päivä oli jo illassa ja oli aika palata kotiin. Tarkoitus oli käydä meren rannalla, mutta olimme tosiaan jonkin oudon voiman vallassa, emmekä pystyneet lähtemään ostosparatiisista mihinkään. Lopuksi kiittelimme suurta nokkeluuttamme käyttää muutenkin koko viikon paras päivä kaupoissa kiertelyyn. Noh, tekevälle sattuu.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Elmo sai sen flunssan, kuumetta ja todella ikävän yskän. Hienot suunnitelmat menivät plörinäks. Seuraavana päivänä minä valjastin sitten Päivin Salisburyn bussiaikataulun ja kaupungin kartan kanssa matkaan ja sinnehän se seikkailija lähti. Varmaan jo ihan helpottuneena ilman minua, sillä huolenpitoni taisi olla hieman perinpohjaista, sillä kun MINÄ kun olen ollut täällä kolmisen kuukautta, niin sehän tarkoittaa sitä, että kukaan muu ei osaa puhua yhtä hyvin englantia tai tiedä miten parkkiautomaatit toimivat tai yleensäkkään tajua näistä ENGLANNIN systeemeistä mitään... Päiviä välillä taisi hymyilyttää minun säätäminen.
Elmon kanssa touhuttiin sisällä kaikkea mitä nyt kipeän pojan kanssa voi touhuta.
Sitten oli pubi-kierroksen vuoro. Päätettiin lähteä tsekkaamaan paikallinen pubi (tässä kylässähän niitä on tasan kaksi). Minua oikein jännitti, että onkohan siellä minulle mitään, kun en tuosta olusesta oikein innostu. Ja sainhan minä sen valkoviinini, tosin punaisena, mutta kuitenkin. Taisi olla aika perinteinen pubi; biljardipöytänurkkaus, telkkarinurkkaus, leikkitakka, baarijakkarat tiskin äärellä ja todella vähän pöytiä ja tuoleja ja missä istua. Meille löytui toki oma pöytä, koska olimme paikan kolmas asiakaskunta: kolmen miehen porukka katsomassa jalkapallomatsia ja toisessa pöydässä paikan vakiasiakkaat ja Bill. Pelasimme Päkän kanssa sellaista "hedelmäpeliä", missä oli niin sairaasti valoja ja toimintoja, ettei me tajuttu siitä mitään. Aluksi voitettiin ja sit kaikki rahat meni siihen koneeseen.
Paikan päällä oli myöskin jukeboxi, eikä mikään sellainen vanhanaikainen, muistatteko? Et kun varasit niitä biisejä ja se numero piti painaa pohjaan ja jos ykskin numero meni väärin, niin sitten hävetti ihan hulluna kun Michael Jacksonin sijaan sieltä tuleekin Mattia ja Teppoa. Ja kun olit saanut näpyteltyä ne kaikki biisit siihen koneeseen, niin se oli ehtinut soittaa jo puolet niistä. Eeeeiii, kato täs oli kaikki kategoriat ja hittilistat ja biisille oli oma kuva, jonka näppäsit kosketusscreenistä. No mehän laitettiin jytä soimaan, tuli klassikkoo ja rockkii ja sit etittiin himona suomalaisia biisejä, et ois päässy jotenki muka elvistelemään tai ainakin fiilikseen. HIM:ä löyty, Rasmuksesta, eikä Hanoi Rocks:sta tietookaan...
Onko kukaan jääny miettimään et kuka hiton Bill, josta mainitsin aiemmin? Noh, Bill joka vaikutti hyvinkin olevan paikan vakiasiakas ja Päivin sanoja lainatakseni: "Hän näytti siltä kuin olisi ollut siellä 300 vuotta", kuvaa mielestäni hyvinkin sitä miestä. Jos ootte nähneet Taru Sormusten Herrasta, niin siitä se Gandalf, mutta rentumpi ja likaisempi. Noh, Bill tuli hieman jututtamaan tyttösiä ja mikäs siinä, mukava vaihtaa paikallisen kanssa muutama sana. Juomaa tuli myös samantien pöytään ja samanaikaisesti henkilökunta alkoi reagoimaan ja huutelemaan Billille, että koitahan nyt käyttäytyä ja selvästi myötähäpeän tuntemuksia siellä koettiin. Bill kävi välillä tiskillä kaatamassa olutta kurkustaan alas ja huuteli meille välillä tiskiltä. Lopulta kaikkia muita hävetti niin paljon, että jopa sieltä toisesta juopposeurueesta tuli emäntä ohjeistamaan Billiä, että pitää olla mukava tytöille. Ja siinä samalla meille selvisi, että Billillä oli hieman likaiset ajatukset, että olisi halunnut viedä meidät kotiinsa. Voi Bill!!!! Meitä nauratti kovin. Siitä se Bill sitten tyhjin taskuin lähti kotiinsa petikaverinaan ainoastaan pölypunkit. Minun ja Päivin pubi kierros loppui lyhyeen, sillä kumpikin pubi meni yhdeltätoista kiinni, joten jäi se toinen tsekkaamatta.
Ihastuimme tälläisiin Magnolia puihin, mitä täällä monessa pihassa kasvaa ja ainakin minä haaveilen tästä puusta omalla pihallani.
Keskiviikkona päätin käyttää Elmoa lääkärissä, oli niin kovat röhinät keuhkoissa ja antibiootithan sieltä paukahti. Sillä välin seikkailija-Päivi oli tehnyt matkasuunnitelman ja valjasti bussin kohti merta. Siellä Päivi kävi tuulettamassa hiuksiaan merituulessa aivan uuteen kampausmalliin. Illalla läksimme kokeilemaan paikallista salsailtaa. Soittelin ja tiedustelin mistä on kysymys ja missä tanssistudio sijaitsee. Minusta on puoliks herttaista ja puoliks ärsyttävää, kun jotkut englantia puhuvat alkavat puhua ulkomaalaiselle hyyyyyyyviiiiiiiin hiiiiiiiitaaaaaastiiiiii ja seeeeelkeeeeääästiiiii aaaaaartiiiiikuuuuloooideeeeen ja vielä tooooooiiiiiistaaaaaaeeeen saaaaamaaaaan uuuuudeeeelleeeeen. Juurikin näin kävi kyseisessä puhelussa. Päkä on salsanainen, on tanssinut jo jonkin aikaa. Mua jännitti, kun oli mun toinen kerta.
Ja tähän tälläinen välijuttu, että Akin kanssa tehtiin sopimus, että tehdään jotain yhteistä: minä ajan ajokortin ja Aki opettelee tanssimaan. Tulos: kävi minun kanssa yhdellä tunnilla ja se sattui olemaan salsatunti. (lukekaa tuo välijuttu katkeran katkuisella värinällä sävytettynä)
Siis salsatunnille paukautettiin ja 45 minuutin tekniikkaopetus alkuun, sitten musat soimaan ja vapaata tanssia. Paikalla oli noin 10 miestä ja saman verran naisia. Voi että oli siistiä! Ja mä pärjäsin ihan hyvin. Minua jopa kehuttiin siellä!!! Sinne haluan uudestaan!
Torstai kökittiin sitten vielä sisällä ja meitsille alkoi tulemaan flunssainen olo ja yskää. Päivin lento lähti niin aikaisin perjantaiaamuna, että paluumatka piti suunnitella uusiksi, nimittäin junia ei kulkenut niin aikaisin aamusta. Seikkailija-Päivi varasi hostellin Lontoon ytimestä ja hurautti sitten aamusta lentokentälle. Sekin oli ollut hivenen Hard Core seikkailu, nimittäin Päivi oli saanut nukkua 7 hikisen, piereskelevän ja kuorsaavan miehen kanssa samassa huoneessa. Siinä oli kyllä seikkailua kerrakseen!
Pääkäääää! Tuu uudestaan, mennään sitten katsomaan sitä linnaa!
Oot ihqu!
 |
| Päivi - Teräsnainen |
Seikkailija Päkä hyökkäsi meille sunnuntaina 27. maaliskuuta ja me oltiin ehditty hehkuttamaan sitä hulluna Skypessä ja suunniteltu pientä reissua. Elmokin oli höpöttänyt Päkän tulemisesta monta päivää. Iltasella katseltiin karttaa ja kohteita joissa voisimme käydä. Shoppailemaan tarttis päästä, meri ja joku upea linna olisi ihana nähdä ja vierailu maatilalla, niin on Elmollekin ohjelmaa. Huippu suunnitelma!
Maanantaina pakattiinkin Bemariin tarpeelliset tavarat meidän retkelle ja kolmistaan sitten lähdettiin matkaan; meitsi, Päivi ja Elmo! Navigaattorin opastamana löydettiin Southamptonin ostosparatiisiin ja silmät hulluna kiiluen siirryttiin kaupasta toiseen ja jotain outoa siinä tapahtui, sillä emme pystyneet lopettamaan sitä, kaupoissa kiertelyä siis. Toki välissä kävimme syömässä Fish and Chips, (jotka eivät edelleenkään minun mielestä maistuneet millekkään) ja juotiin kahvit ja syötiin jädet, mutta ennen kuin huomasimmekaan, päivä oli jo illassa ja oli aika palata kotiin. Tarkoitus oli käydä meren rannalla, mutta olimme tosiaan jonkin oudon voiman vallassa, emmekä pystyneet lähtemään ostosparatiisista mihinkään. Lopuksi kiittelimme suurta nokkeluuttamme käyttää muutenkin koko viikon paras päivä kaupoissa kiertelyyn. Noh, tekevälle sattuu.
 |
| Kuva kuvan ottamisesta. |
 |
| Veturinkuljettaja ei heiluta... |
 |
| Coffee break |
 |
| maalaamista |
 |
| Päkä ja Elmo maalaa... |
Sitten oli pubi-kierroksen vuoro. Päätettiin lähteä tsekkaamaan paikallinen pubi (tässä kylässähän niitä on tasan kaksi). Minua oikein jännitti, että onkohan siellä minulle mitään, kun en tuosta olusesta oikein innostu. Ja sainhan minä sen valkoviinini, tosin punaisena, mutta kuitenkin. Taisi olla aika perinteinen pubi; biljardipöytänurkkaus, telkkarinurkkaus, leikkitakka, baarijakkarat tiskin äärellä ja todella vähän pöytiä ja tuoleja ja missä istua. Meille löytui toki oma pöytä, koska olimme paikan kolmas asiakaskunta: kolmen miehen porukka katsomassa jalkapallomatsia ja toisessa pöydässä paikan vakiasiakkaat ja Bill. Pelasimme Päkän kanssa sellaista "hedelmäpeliä", missä oli niin sairaasti valoja ja toimintoja, ettei me tajuttu siitä mitään. Aluksi voitettiin ja sit kaikki rahat meni siihen koneeseen.
Paikan päällä oli myöskin jukeboxi, eikä mikään sellainen vanhanaikainen, muistatteko? Et kun varasit niitä biisejä ja se numero piti painaa pohjaan ja jos ykskin numero meni väärin, niin sitten hävetti ihan hulluna kun Michael Jacksonin sijaan sieltä tuleekin Mattia ja Teppoa. Ja kun olit saanut näpyteltyä ne kaikki biisit siihen koneeseen, niin se oli ehtinut soittaa jo puolet niistä. Eeeeiii, kato täs oli kaikki kategoriat ja hittilistat ja biisille oli oma kuva, jonka näppäsit kosketusscreenistä. No mehän laitettiin jytä soimaan, tuli klassikkoo ja rockkii ja sit etittiin himona suomalaisia biisejä, et ois päässy jotenki muka elvistelemään tai ainakin fiilikseen. HIM:ä löyty, Rasmuksesta, eikä Hanoi Rocks:sta tietookaan...
Onko kukaan jääny miettimään et kuka hiton Bill, josta mainitsin aiemmin? Noh, Bill joka vaikutti hyvinkin olevan paikan vakiasiakas ja Päivin sanoja lainatakseni: "Hän näytti siltä kuin olisi ollut siellä 300 vuotta", kuvaa mielestäni hyvinkin sitä miestä. Jos ootte nähneet Taru Sormusten Herrasta, niin siitä se Gandalf, mutta rentumpi ja likaisempi. Noh, Bill tuli hieman jututtamaan tyttösiä ja mikäs siinä, mukava vaihtaa paikallisen kanssa muutama sana. Juomaa tuli myös samantien pöytään ja samanaikaisesti henkilökunta alkoi reagoimaan ja huutelemaan Billille, että koitahan nyt käyttäytyä ja selvästi myötähäpeän tuntemuksia siellä koettiin. Bill kävi välillä tiskillä kaatamassa olutta kurkustaan alas ja huuteli meille välillä tiskiltä. Lopulta kaikkia muita hävetti niin paljon, että jopa sieltä toisesta juopposeurueesta tuli emäntä ohjeistamaan Billiä, että pitää olla mukava tytöille. Ja siinä samalla meille selvisi, että Billillä oli hieman likaiset ajatukset, että olisi halunnut viedä meidät kotiinsa. Voi Bill!!!! Meitä nauratti kovin. Siitä se Bill sitten tyhjin taskuin lähti kotiinsa petikaverinaan ainoastaan pölypunkit. Minun ja Päivin pubi kierros loppui lyhyeen, sillä kumpikin pubi meni yhdeltätoista kiinni, joten jäi se toinen tsekkaamatta.
 |
| Magnolia puu |
Ihastuimme tälläisiin Magnolia puihin, mitä täällä monessa pihassa kasvaa ja ainakin minä haaveilen tästä puusta omalla pihallani.
Keskiviikkona päätin käyttää Elmoa lääkärissä, oli niin kovat röhinät keuhkoissa ja antibiootithan sieltä paukahti. Sillä välin seikkailija-Päivi oli tehnyt matkasuunnitelman ja valjasti bussin kohti merta. Siellä Päivi kävi tuulettamassa hiuksiaan merituulessa aivan uuteen kampausmalliin. Illalla läksimme kokeilemaan paikallista salsailtaa. Soittelin ja tiedustelin mistä on kysymys ja missä tanssistudio sijaitsee. Minusta on puoliks herttaista ja puoliks ärsyttävää, kun jotkut englantia puhuvat alkavat puhua ulkomaalaiselle hyyyyyyyviiiiiiiin hiiiiiiiitaaaaaastiiiiii ja seeeeelkeeeeääästiiiii aaaaaartiiiiikuuuuloooideeeeen ja vielä tooooooiiiiiistaaaaaaeeeen saaaaamaaaaan uuuuudeeeelleeeeen. Juurikin näin kävi kyseisessä puhelussa. Päkä on salsanainen, on tanssinut jo jonkin aikaa. Mua jännitti, kun oli mun toinen kerta.
Ja tähän tälläinen välijuttu, että Akin kanssa tehtiin sopimus, että tehdään jotain yhteistä: minä ajan ajokortin ja Aki opettelee tanssimaan. Tulos: kävi minun kanssa yhdellä tunnilla ja se sattui olemaan salsatunti. (lukekaa tuo välijuttu katkeran katkuisella värinällä sävytettynä)
Siis salsatunnille paukautettiin ja 45 minuutin tekniikkaopetus alkuun, sitten musat soimaan ja vapaata tanssia. Paikalla oli noin 10 miestä ja saman verran naisia. Voi että oli siistiä! Ja mä pärjäsin ihan hyvin. Minua jopa kehuttiin siellä!!! Sinne haluan uudestaan!
Torstai kökittiin sitten vielä sisällä ja meitsille alkoi tulemaan flunssainen olo ja yskää. Päivin lento lähti niin aikaisin perjantaiaamuna, että paluumatka piti suunnitella uusiksi, nimittäin junia ei kulkenut niin aikaisin aamusta. Seikkailija-Päivi varasi hostellin Lontoon ytimestä ja hurautti sitten aamusta lentokentälle. Sekin oli ollut hivenen Hard Core seikkailu, nimittäin Päivi oli saanut nukkua 7 hikisen, piereskelevän ja kuorsaavan miehen kanssa samassa huoneessa. Siinä oli kyllä seikkailua kerrakseen!
 |
| Juna asemalla lähdössä. |
Oot ihqu!
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Kuulumisia...
Viime aikoina on ollut todella kypsää!!! Elmo on sairastellut putkeen todella pitkään, sai sitten vihdoin antibioottikuurin, sekä astmapiipun, jolla saadaan ehkäistyä järkyttäviä yskäkohtauksia. Lopulta se tauti tuli minullekin ja ihan liikaa on tullut vietettyä aikaa sisällä. Ja kaikkiahan kiinnostaa ihan hirvesti tää seuraava (etenkin miehiä), mut se on just tosi siistiä, kun saat niin järkyttävän yskänpuuskan, että kuset meinaa tulla housuun tai ainakin lusikallinen lirahtaa. Se on jotenkin julkisella paikalla rentoa, kun sitten esität, et ei tässä mitään vaikka housuihin on lurahtanut. Ja tässä kohtaa miehet ajattelee, että: "Mikset pidätä..." Nih, kato kun niin just yritän tehdä, mut miesten kannattais kokeilla synnytystä ja sitten sitä pidättämistä kauhees yskäspuuskas. Nyt ollaan kuitenkin parantumaan päin.
Korjaajamiehet kävivät katsomassa kämppää. Tulos: lämpöpatteri tulee vaihtaa, siinä oli reikää ja toisen suihkun käyttö on kiellettyä, sillä seinälaatat ovat irti ja se on aiheuttanut hieman tätä kokolattiamaton kastumista ja saa nyt sitten nähdä on makkarin ja suihkun välinen seinä sisältä minkälainen. Tiedustelin, että "Onko minkäänlaista mahdollisuutta, että olis hometta?" Johon korjausmies vartasi: "E-heii, olen on nähnyt paljon pahempiakin... Siivoatte vaan sen kokolattiamaton alustan. Minä en ole mikään siivoaja, minä olen korjaaja." -Noh kuule, jos nyt kuitenkin katsotaan mitä siellä seinän välissä on ennenkuin ainuttakaan laattaa kiinnitetään seinään.
Sitten yhtenä yönä kuunneltiin aikamoisia bileitä, mitä talon alla pidettiin. Hiiret tai rotathan ne siellä piti bailas. Ja seuraavana päivänä kauppaan hakemaan rotanmyrkkyä, sellaisessa pöyristyneen vihaisessa olotilassa.
Siinä kohtaa alkoi järki kadota, kun muurahaisia marssi keittiössä ja sellaisia koiperhosen näköisiä yökkäsiä lenteli siellä täällä. Rotatkin olisin kestänyt, mut jos KOIT SYÖ MUN VAATTEET, NIIN HELVETTI ON IRTI! Tuli aikalailla koti-ikävä viime viikonloppuna kun näitä epämukavia asioita ilmeni ja olin niin kipeä etten sängystä päässyt. Ajattelin vain, että "Mä vihaan tätä maata ja tätä taloa!" No, nyt hieman terveempänä täällä on taas ihan kivaa.
Viikonloppuna täällä vietettiin äitienpäivää ja maassa maan tavalla, niin myös meillä. Sain aamupalan sänkyyn ja minua lahjottiin maailman suurimmalla äitienpäiväkortilla, mihin oli maalattu autokilpailurata. Ihanan omaperäinen!!! Sain myös lahjakortin paikalliseen Unique Buotique liikkeeseen, josta kävin sitten löytämässä itselleni uuden laukun. Muutoin äitienpäivä menikin sängyssä maaten.
Ensimmäinen kaverini kävi kylässä! Päkä, Vilppulan kyliltä! Siitä kerron seuraavassa blogissa. En halunnut yhdistää Päkän vierailua ja tätä valitusta samaan blogiin... ;)
See you soon!
Korjaajamiehet kävivät katsomassa kämppää. Tulos: lämpöpatteri tulee vaihtaa, siinä oli reikää ja toisen suihkun käyttö on kiellettyä, sillä seinälaatat ovat irti ja se on aiheuttanut hieman tätä kokolattiamaton kastumista ja saa nyt sitten nähdä on makkarin ja suihkun välinen seinä sisältä minkälainen. Tiedustelin, että "Onko minkäänlaista mahdollisuutta, että olis hometta?" Johon korjausmies vartasi: "E-heii, olen on nähnyt paljon pahempiakin... Siivoatte vaan sen kokolattiamaton alustan. Minä en ole mikään siivoaja, minä olen korjaaja." -Noh kuule, jos nyt kuitenkin katsotaan mitä siellä seinän välissä on ennenkuin ainuttakaan laattaa kiinnitetään seinään.
Sitten yhtenä yönä kuunneltiin aikamoisia bileitä, mitä talon alla pidettiin. Hiiret tai rotathan ne siellä piti bailas. Ja seuraavana päivänä kauppaan hakemaan rotanmyrkkyä, sellaisessa pöyristyneen vihaisessa olotilassa.
Siinä kohtaa alkoi järki kadota, kun muurahaisia marssi keittiössä ja sellaisia koiperhosen näköisiä yökkäsiä lenteli siellä täällä. Rotatkin olisin kestänyt, mut jos KOIT SYÖ MUN VAATTEET, NIIN HELVETTI ON IRTI! Tuli aikalailla koti-ikävä viime viikonloppuna kun näitä epämukavia asioita ilmeni ja olin niin kipeä etten sängystä päässyt. Ajattelin vain, että "Mä vihaan tätä maata ja tätä taloa!" No, nyt hieman terveempänä täällä on taas ihan kivaa.
Viikonloppuna täällä vietettiin äitienpäivää ja maassa maan tavalla, niin myös meillä. Sain aamupalan sänkyyn ja minua lahjottiin maailman suurimmalla äitienpäiväkortilla, mihin oli maalattu autokilpailurata. Ihanan omaperäinen!!! Sain myös lahjakortin paikalliseen Unique Buotique liikkeeseen, josta kävin sitten löytämässä itselleni uuden laukun. Muutoin äitienpäivä menikin sängyssä maaten.
Ensimmäinen kaverini kävi kylässä! Päkä, Vilppulan kyliltä! Siitä kerron seuraavassa blogissa. En halunnut yhdistää Päkän vierailua ja tätä valitusta samaan blogiin... ;)
See you soon!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)