Desperate Housewife in the UK: helmikuuta 2011

maanantai 28. helmikuuta 2011

Speaking english...

English Speaking...
Kirjoitin lukiossa B:n englanninkielessä, vaikka olin kasin oppilas. Arvelen, että asiaan vaikutti se, että sain kuulla englannin kirjoitusten aamuna, että eräs tuttuni oli riistänyt henkensä ja siinä ne kirjoitukset meni pohtiessa ja surressa sitä asiaa... Sen jälkeen on tullut käytettyä helppoa englantia ulkomailla tilatessa ruokaa tai asioidessa kaupoissa jne. Myöhemmin olen keskustellut erilaisissa tilaisuuksissa englantia, mutta minun ei ole tarvinnut käyttä englantia mitenkään erityisissä tilanteissa tai erityisistä sanastoa. Itseasiassa olen aika arka käyttämään englannin kieltä, helposti olen antanut esim. Akin hoitaa hankalammat tilanteet.

Silti kuvittelin itsestäni, että olen melkoinen chit-chattaaja, mutta toisin kävi. Kun olen ihmisten kanssa jotka puhuvat äidinkielekseen englantia, minulle iskee jonkinsortin paniikki ja mietin kielioppia tai ääntämistä liikaa. Ja usein sanat katoavat tyystin. Kun taas keskustelen henkilöiden kanssa, joiden äidinkieli ei ole ole englanti, asia ei tunnu olevan vaikea, olen niinkuin samalla viivalla. Vaikka enhän itsekään nauraisi henkilölle joka ääntäisi suomea väärin. Se on vain jotain suurta epävarmuutta.

Olen usein täällä sellaisessa tilanteessa, missä keskustelun molemmat osapuolet ovat molemmat ovat pidemmän hetken hiljaa ja tuijottavat toisiaan. Joko tämä toinen ei ymmärrä mitä minä sanoin, tai minä kelaan että mitä se toinen sanoi. Yks vaihtoehto on tietty se, et se toinen on sanaton minun upeasta olemuksestani... ;)

Arvelen että usein tapahtuu myös tilanteita, että mikä blondi toi on, sillä jos minulle tullaan juttelemaan jotain turhanpäiväistä, niin hymyilen ja naurahdan vastaukseksi. (en ole saanut selvää mitä toinen on sanonut, enkä jaksa kysyä uudestaan) Suosittuja kommenttejani ovat myös: "Yeah", "That's true" ja "That's right" + ha ha haa.
Tähän mennessä olen saanut kuitenkin selvitettyä kaiken mitä haluan...

Puolitoista kuukautta täällä olleena, olen huomannut että ajattelen usein englanniksi ja joskus olisi helpompaa ilmasta asiat englanniksi kuin suomeksi, kuten tämän blogin kirjoittaminen. Että siinä suhteessa on tullut omaksuttua kieltä jo jonkin verran.

Oudointa on ehkä se, että alan puhua Elmolle englantia ja tajuan hetken kulttua että hän ei tajua pätkääkään. Useimmiten näin käy kun olen ensin itse puhunut jonkun kanssa englantia. Elmo katsoo lastenohjelmat englanniksi ja me olemme opettaneet muutaman sanan hänelle englantia mitä hän voi sanoa, kuten "bye bye" ja "thank you", joita hän jo hyvin käyttääkin. Aika sitten näyttää, että kuinka se kieli tarttuu.

Ja vastahan me olemme täällä olleet 1,5 kk, joten tästähän tämä lähtee!!!
Sanotaanko nyt näin että englanti on ihan let's go ja kyllä tämä tästä vielä saletisti natsaa... Don't wolly, bee happy endinggggggg!

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Elmo 3 vuotta

24.2.2008 klo 20.30 Kotkan sairaala

Elmo kiirehti maailmaan useamman henkilön ja imukupin avustuksella 6 viikkoa etuajassa lasketusta ajasta. Hän painoi 2 470 g ja oli 47 cm pitkä. Synnytyshuoneesta hänet kiidetettiin vauvateholle, missä hän vietti elämänsä ensimmäiset 2 viikkoa. Vauhtimies alusta saakka.

Elmo der Welt, mehr Menschen stürmten auf den Saugnapf und die Hilfe von sechs Wochen vor dem Zeitplan, der berechneten Zeit. Er wog 2 470 g und war 47 Zentimeter lang. Die Geburt Zimmer, eilte er zu dem Baby Macht, wo er die ersten zwei Wochen ihres Lebens. Das Tempo der Mensch von Anfang an.

24.2.2011 klo 7.30 Englannin koti

Aamulla kävimme herättämässä päivänsankarin lauluin ja lahjoin. Vaikka Elmo epäilikin, ettei tule saamaan lahjoja synttäripäivänään... Elmo: "Pukki ei tuo Emmolle jahjoja, Emmo tuhma." Tätä piti hänelle hieman tarkentaa ennen synttäriä, eikä hän edes ole ollut kovin tuhma, muutaman tilaisuuden jälkeen hieman keskusteltiin että kuinka siellä saa käyttäytyä ja miten ei.

Am Morgen gingen wir zum Helden Day Lieder und Geschenke zu wecken. Obwohl Elmo bezweifelt werden, dass nicht Geschenke für Geburtstag ... "Santa bringt keine Geschenke Elmo für, Elmo ist ungezogen." Das gab ihm ein wenig Aufmerksamkeit vor dem Geburtstag, und er nicht einmal eine sehr Naughty, ein wenig nach ein paar Chancen zu diskutieren, dass es sein kann, wie sie sich verhalten und wie sie nicht haben.

Elmo on huikea Cars -Autot -elokuvan fani ja halusimme todella hemmotella poikaamme. Löysimme hänelle todella mageen parkkitalon ja näköisautoja elokuvasta. Hän onkin leikkinyt niillä siitä lähtien eikä muilla meinaisi leikkiäkään. Yksi hauska kommentti tuli tässä eräs ilta: "Parkkitalo on autojen HopLop." Juu, näinhän se on.

Elmo ist ein großer Cars Fan des Autos Film, und wir wollten wirklich behandeln unseren Sohn. Wir fanden ihn eine wirklich große Parkplatz des Hauses und Autos im Film. Er hat mit ihnen seit und spielte gerne mit jedem der anderen zu spielen. Eine lustige Kommentar kam hier an einem Abend: "Das Parkplatz ist ein Autos Freizeitpark." Ja, das ist wie es ist.

Seinäjuliste Elmolle

Kolmelta alkoivat Elmon synttärijuhlat ja sitä ennen minä leivoin!!! Meinasin antaa Tescon hoitaa tarjoilupuolen valmistuotteillaan, mutta luonne ei antanut periksi. Ajattelin, että olen huono äiti, jos en leivo edes jotain. Voi että se mun leipominenkin... Se on kans sellaista touhua, se on kuin jostain sketsistä. Minä kun leivon aniharvoin (en pidä siitä), niin se on aina yhtä säätämistä. Kädet tärisee, mä luen ohjetta 70 kertaa, sähellän ja jossain vaiheessa tulee vakipuhelu leipomusihmiselle, jolta kysyä neuvoa. Mä en aina edes käsitä niitä ohjeita. No, tällä kertaa soitin Lauralle, enkä edes kehtaa kertoa mitä kysyin. Ja leivoin helpoimpia: lettuja ja muffinsseja. Minulla on tästä todistusaineistoa. Katsokaa ja ihmetelkää!!!

Drei begann Elmo Geburtstagsparty, und davor, gebacken Ich. Ich wollte Tesco ist bereit, eine halbe Portion Kuchen zu leisten, aber die Natur nicht aufgeben. Ich dachte, dass ich eine schlechte Mutter bin, wenn ich nicht einmal etwas backen. Mag sein, dass meine Backen werden ... Es ist die Art von Hektik, es ist wie ein Witz. Ich sehr selten nach dem Backen (ich weiß nicht wie Backen), so ist es immer die gleiche Einstellung.
Mit zitternden Händen, las ich das Handbuch 70-mal, passen, und irgendwann wird ich Anrufen ein Freund, wie man weiß backen , von denen um Rat zu fragen.Nun, dieses Mal die Spieler Telefon Laura, und ich weiß nicht einmal wagen, Ihnen zu sagen, was ich gefragt. Ich weiß gar nicht immer verstehen die Anweisungen. Pfannkuchen und Muffins: Und ich die einfachste gebacken. Ich habe diese Beweise. Schauen und Staunen!

Lättyjä, mansikoita, kermavaahtoa, kinuski- ja suklaakastiketta.

Mustikka-Kookos-Muffinsseja sekä tonnikala ja kana-pekonirullia

Koko kattaus

Paras lettutäyte minusta on: Mansikat, kermavaahto ja suklaakastike!!! NAM!!! No, mutta vieraat nyökkäsivät hyväksyvästi ja pitivät leipomuksistani, että ei sen Elmon tarvi minua varmaan koskaan hävetä. (paitsi ehkä sitten teininä kentän laidalla kun äiti huutaa ja riehuu ja kannustaa kun poika pelaa...)

Ich denke, die beste Füllung: Erdbeeren, Schlagsahne und Schokoladensauce! NAM!Gäste nickte zustimmend und hielt Gebäck, das Elmo wahrscheinlich ist mir nie nötig zu schämen. (Außer vielleicht, dann den Rand des Feldes, wenn die Teenager die Mutter und schrie wütend und forderte die Jungen spielen ...)

Jätin kakun Tescon harteille. Olen tehnyt elämäni aikana yhden kakun, se oli viime vuonna Elmon 2-vuotissynttärikakku. Kakku oli tekijänsä näköinen, mutta syötävää. Tämä vuosi oli sitten vaikka välivuosi, ensi vuonna sit kai pitää keksiä jotain (ou shit) Tescon valikoimista ei löytynyt Autot -kakkua, joten Elmo valitsi Pipsa Possu kakun. Kannessa luki, että ei sisällä väriaineita eikä jotain sokereita... Yeah right! Juuri siltähän tuo näyttääkin, mutta maku oli todella pettymys. Kuivakka kakku, enkä osaa oikein selittää mikä se maku oli, mutta kyllä sen syötyä sai.

Ich verließ den Kuchen in Tesco Schultern. Ich habe in meinem Leben bei einem der Kuchen fertig, es war im letzten Jahr Elmo ist 2-Jahres-Geburtstagstorte. Der Kuchen war der Autor suchen, aber essbar. Dieses Jahr war eine Lücke Jahr, nächstes Jahr, dann vermute ich, um sich etwas einfallen lassen (ou shit). Tesco Auswahl nicht gefunden die Autos Kuchen, so Elmo wählte Peppa Pig Kuchen. Der Deckel zu lesen, dass enthält keine Farbstoffe oder Zucker... YEAH Right!!! So wie das scheint, aber der Geschmack war sehr enttäuschend. Trockene Kuchen, und ich kann nicht richtig erklären, den Geschmack von dem, was es war, aber ja, es wurde gegessen.

Synttärikakku

Keksivalikoima

Vieraiksi tulivat Sebastian äitinsä Lauran ja siskonsa Mirellan kanssa sekä Kendrich äitinsä Sabinen kanssa. Kaikki kolme poikaa ovat melkein saman ikäisiä, joten leikit sujuivat ja olivat vauhdikkaita.

Die Gäste kamen zu Sebastian und seine Schwester Lauras Mutter, sowie Mirellan Kendrich Sabine mit ihrer Mutter. Alle drei Jungen sind fast im gleichen Alter, so dass die Spiele abgehalten wurden, und waren auf und ab.

Sabine ja Kendrick

"Mä oon näin vanha." ja kohta puhalletaan kynttilät.

Ulkona oli erittäin kaunis ilma, joten kävimme pomppimassa trampoliinilla ja heittämässä palloa. Välillä hieman askarreltiin, askartelutäti Pusa oli vauhdissa ja jokainen sai oman kiikarin mukaansa kotiin.

Es war eine sehr schöne Luft, daher waren wir auf einem Trampolin springen und den Ball werfen. Manchmal ein wenig askarreltiin war Hobby-Tante Pusa im Gange, und jeder hatte seine eigene Fernglas für die Home-Ansicht.

Kiikareiden askartelua...

Onneksi muistin opastaa lapsia kuinka kiikaria voi käyttää myös kätevästi torvena, että jos palvelu ei pelaa, niin huutaa täysiä siihen kiikariin, että: "ÄITII!!!!" Vanhemmat olivat kiitollisia tästä opastuksesta ja sanoivat tuovansa Elmolle seuraavalla kerralla rumpusetin. Kauheen kiva.

Zum Glück, Speicher, wie Sie Ihre Kinder erziehen Fernglas kann bequem als Sprachrohr, dass, wenn der Dienst nicht wiedergegeben wird, so voll weinen, um das Fernglas, das verwendet werden: "ÄITII !!!!" Die Eltern waren dankbar für die Führung und sagte beim nächsten Mal für Elmo um ein Schlagzeug zu bringen. Very nice!

Laura ja Mirella

Lasten isät osallistuivat juhlintaan päästyään töistä ja jäivät meille myös päivälliselle. Päivälliseksi oli Kaisun mummon salaisella reseptillä valmistettua persikka-kanaa, kyllä maistui kaikille! Kiitos Kaisu, kun olet antanut perintökalleuden siskojen käyttöön! Se toimii aina!

Väter der Kinder nahmen an den Feierlichkeiten teil nach dem Erreichen der Arbeit, und wir waren auch zum Abendessen. Das Abendessen war Kaisu Oma Geheimrezept von Pfirsich Huhn, schmackhaft genug für alle da! Vielen Dank für Kaisu, das Vermächtnis Sie die hohen Kosten für die Nutzung ihrer Schwestern gegeben haben! Es funktioniert immer!

Lopuksi oli vielä leikkiä ja lumisotaa ja pallonheittoa!

Schließlich musste noch mit dem Schnee und den Krieg zu spielen und den Ball werfen!

Lumisotaa

Danke vielmals Sabine und Ken!

Kiitos Seballe, Lauralle, Jarnolle ja Mirellalle!

Kiitos kaikille Elmoa muistaneelle!

Elmo 3 vuotta!

P.S. Kaikista siisteintä tuossa yllä olevassa kuvassa on se, että Elmo itse ehdotti, että otetaan kuva hänestä uuden parkkitalon kanssa ja asettautui siihen viereen näin seisomaan!!!

P.S. Von all den coolsten, dass in dem Bild oben ist die Tatsache, dass Elmo selbst vorgeschlagen, dass das Bild von ihm ein neues Parkhaus unter und neben ihm in der standing!

perjantai 18. helmikuuta 2011

Lisää havaintoja

Jatkoa aikaisemmille havainnoille...
Eli asioita jotka ovat toisin.

pistorasiat tulee laittaa ensin päälle, ennen kuin niihin tulee virtaa.
postinumerossa on enimmäkseen kirjaimia kuin numeroita.
suurinosa taloista lämmitetään kaasulla.
ihmiset ovat sanallisesti erittäin kohteliaita, sanovat jopa "Nice to meet you!" ennen kuin on esitelty itsemme. Ja mistä ne tietää onko minua hauska tavata...? Saatan olla vaikka minkälainen Bitch.
--> tosin he saattavat unohtaa välittömästi sen nimen, että en mä ny sitte tiiä kuin kohteliasta se sit loppujen lopuksi on...
kaikki mitat ovat eri yksiköissä. On maileja, farenhaitteja, pinttejä, kiviä, nauloja, jalkoja, jaardeja, tuumia jne.
täällä ihmiset roskaa enemmän.
invaparkkipaikkoja on järjettömästi.
kaupassa asioidessasi saatat kuulla myyjältä sellaisia asioita, mitä suomessa kuulostaisivat oudoilta: "Ole hyvä rakkaani!" "Haluatko vielä jotain typy?", "Onko tässä kaikki, kullannuppu!" Ottaen vielä huomioon sen, että myyjä on yleensä nainen.
vesi on erilaista. Vesi jättää sellaisia "kalkkipitoisia" tahroja parissa päivässä pinnoille. Mutta siihen on keksitty erittäin tehokas pesuaine nimeltään "limescale remover". Sitä pitää ottaa täältä mukaan kun palataan Suomeen. Hanat ja altaat kiiltävät uutuuttaan.
Lampaita on paljon.
Bussit ovat kaksikerroksisia.
Pertsakaupoissa ei ole liukuhihnaa, mihin asettaa ostokset ja sitten niitä pakataan ihme säädöllä siinä samalla kun kassataan.
Tässä maassa ei ole yhdistelmäkortteja, eli credit/debit -määritelmä on niinkuin "Never heard" -käsite myyjille tai tarjoilijoille ja pitävät asiakasta hieman tyhmänä jos sen asian kanssa alkaa väittelemään. Ja peruskaupassa on käynyt myös usein näin: olet maksamassa ja saat itse valita credit/debit valikosta, mutta jos valitset credit vaihtoehdon, myyjät saattavat repiä korttisi masiinasta, koska heitä kone käskee tekemään niin... Ou gaad! Vähän jälkeen jäänyttä! Enivei, me ei uskota,vaan käsketään toimimaan toisin.
postimerkit ovat nuoltavaa versiota.
kaupasta saa viinaa ja viiniä.
Täällä ei osata tehdä juustoja.

Meidän takka.

Kaikesta huolimatta minä viihdyn täällä!

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

My 33th birthday -K-18-

Ja äiti, jos et lue tätä, niin sun ei tarvi hävetä yhtään. Ja sama toimii niinku toisinpäin. ;)

Täytin tässä vuosia, tarkalleen 33. Aletaan olemaan siinä iässä, että tarttis alkaa kantamaan ikäänsä ylpeydellä ja tyylikkäästi... Tai sitten voi aina tehdä niinkuin minä: yrittää pukeututua nuorekkaasti onnistumatta siinä. Kuten minun synttäreilläni; muistutin enemmänkin Johanna Tuksua, kuin nuorekasta ja tyylikästä "reilua kolmekymppistä". (ei vajaata nelikymppistä;))

Synttärikalu

Pyysin ystävääni Lauraa sekä Helena Boluinia kanssani Salisburyyn syömään ja muutamalle drinkille. Aloittelin kevyesti pullollisella skumppaa kotona, kun yritin kähertää tukkaani. No eihän siitä mittään tullu, siis siitä tukanlaitosta, sitten viime tingassa tiheä kampa käsiin ja eiku tupeeraukset kehiin. Ja koska hiukset eivät sopineet siihen asuun minkä olin valinnut, tuli myös vaatteet vaihtaa. Tätä tapahtuu oikeasti minun kohdallani harvoin! Kiirehdin bussille ja tapasin Helenan keskustorilla. Menimme pubiin juomaan "aperetiivit".

Me and Helena later in the evening...

Yksien juomien jälkeen Laura liittyi seuraamme, hänen tuli laitaa lapset nukkumaan, ennen kuin pääsi tulemaan. Läksimme etsimään ravintolaa, missä saada useita orgasmeja kulinaarisista sensaatioista.

Kolmikko: Helena, Mie ja Laura

Nyt päästäänkin minun lempiaiheeseen: Ruokaan!!! Olen uhitellut tulevani takaisin Suomeen mielettömän timmissä kunnossa, sivelen vain rasvaa sixpäkilleni ja kuljen pelkissä bikinien yläosassa. Yeah! Sixpäck mai ääss!!! Vähintäänkin sivelen omaa rasvakerrosta mikä sijaitsee vatsalihaksien päällä. Yhtään en ole liikkunut ja asiaa ei varmasti auta se, että syön päivittäin reikäleivän kokoisia keksejä ja järjettömän määrän suklaata. Kirke, ei ole paljoa Monticnagia näkynyt täällä! No mutta asiaan. Valitsin Tapas-ravintolan ja hyvä valinta olikin! Se oli makujen sekamelska!!!

In Tapas restaurant

Palvelu oli erittäin hyvää, ruoka oli ihanaa ja juomat tietenkin. Tilasin skumpan ja alkutapakset pöytään. Pääruokana oli mixed Tapas plates: salamimakkaraa, mustekalaa, 2 kasvihässäkkää, kana- ja lihalautanen. Jälkiruoaksi Baileys + kahvi. Hhmmmmm.... Nami, nami, maiskis! Luonnollisesti sain synttärisankarijuoman, missä suihkii semmoi tähtisädetikku! Siitä sitten siirryimme sujuvasti seuraavaan pubiin. Yökerhot aukeavat siinä yhdentoista aikaan, eli sinne ei ehditty menemään. Löysimme tanssilattiallisen yökerhon ja pubin välimallin.

Näytän parhaimmat moovit!

Mä en siis todella tiedä mikä mulla on paksuja, pitkiä, kovia tankoja kohtaan, mut aina kun mä nään sellaisen, mun on
pakko tarttuu siihen!

Poledancing

En pysty keksimään tälle kuvalle nimeä, siitähän sen näkee...

Thank You Laura and Helena of great evening!!! Ja kiitos kaikille jotka onnittelitte minua!!!
Tanja Suolahdesta on sanonut minulle, että aina pitää olla yksi sierainkuva ja olen siitä lähtien yrittänyt noudattaa sitä, joten näihin tunnelmiin, näihin kuviin, ensi kertaan!

Päivä rannalla...

Aaargg! Nyt on kirjoitushommat jääneet vähemmälle, sillä langaton nettiyhteys laittoi sopimuksen irti ja kaikki kuvat sekä tiedostot ovat tässä kannettavassa. Ja sitä paitsi tunsin olevani kuin Carrie Bradshaw kun kirjoittelin tällä läppärillä ihan missä huoneessa halusin. Just siistiä! Kerron nyt siis viime viikonlopun tapahtumista.

Akilla ei ollut pahemmin kouluhommia, joten viikonloppu oli rennompi ja pystyimme viettämään aikaa yhdessä edemmän. Päätimme lähteä piipahtamassa Bournemounth:ssa, jota Laura perheineen olikin käynyt jo testaamassa. Bournemounthiin oli vajaan tunnin matka ja se taittui kepeästi kaunista maalaismaisemaa ihastellessa. Kun ajelimme lähempänä kaupunkia, ajattelin mielessäni, että siitä ajamisesta ei tule kyllä yhtään mitään. Taidan pysytellä ihan tässä Amesburyn liepeillä, kaupungit on jo ihan liian rankkoja.

Paikan päällä saimme auton parkkiin, vaikka paikka kuhisi ihmisiä. Oli tuulista ja melko kylmääkin. Huvittavan näköistä oli se, että eräs rouva kulki turkki päällä ja vieressä mies kantoi uimapuku päällä, paljasjaloin surffilautaa ja suuntasi rantaan. Siellä olikin surffareiden kokoontumisajo, sillä samaan aikaan meressä oli jotain viitisenkymmentä surffaria. Minua ei olisi siihen veteen saanut, hyytävää!!!

Elmokin kävi sitten hieman surffailemassa.

Rannalla oli suurensuuri laituri, joka itsessään oli ihan nähtävyys sekä akvaario, missä piti tietenkin käydä. Muutama uusi kalatuttavuus sieltä tulikin: en ole ollut tietoinen nurinpäin uivista kissakaloista, ne näyttivät hassuilta, enkä kilpikonnista joilla on järjettömän pitkäkaula (snaketurtles). Tunnelin läpi oli jännä kulkea kun yläpuolella uiskenteli hait ja "pimpikonnat"...

Läheltä löytyi ravintola, missä kävimme syömässä. Ja rannalla piti käydä etsimässä kiviä ja simpukoita Elmon omaan kokoelmaan. Kivaa vaihtelua oli kotona kökkimisen sijaan.