Maatilalla

9.4. Lauantai

Kävimme perhekokoonpanossa Cholderton Charlie's Farm:lla, mikä on maatilanähtävyys/elämyspaikka. Sijaitsee ihan tässä nurkilla.  
Maatilalla oli paljon eläimiä joita sai syöttää: lampaita, kalkkunoita, vuohia, poneja, kanoja, ankkoja, possuja, kaneja... yms. Pohdiskelin itsekseni, että kuinka helpoksi omistajat tekevät eläinten ruokkimisen, sillä kassalla myytiin erikseen tälläisiä ruokinta pusseja, joilla sai ruokkia lähes kaikkia eläimiä. Ensiks maksat siitä eläimen ruoasta ja sitten käyt syöttämässä, eli oot vähän niinku se maajussi, eli teet sen hommat... ;)

Elmersson syöttää lampaita

Elmo tohkeissaan syötti eläimiä, aluksi hieman jännitti, mutta kun rohkeutta kasvoi, niin hyvin sujui. Ponin syöttämisen kanssa kävikin sitten niin, että kun pieni lapsi hieman arastelee antaa suuren turvan eteen herkkuja, niin on hankala pitää käsi sillätavalla suorana, niin poni naukkaisi hieman Elmon sormista. Tästä toipumisen kanssa meni tovi ja selvittäminen, että ei se poni tahallaan sitä tehnyt. Voi poika poloista, kun vanhemmat eivät osaa suojella poikaa joka tilanteessa, vaikka tiedossahan tuokin asia on.

Siitä kun selvittiin ja todettiin, että "kyllä me vielä ensi joulu nähdään.", niin menimme traktorin kyytiin.

Aluksi traktorikin vaikutti niin jänskältä, että ei meinannut kyytiin uskaltaa mennä. Sitten lopuksi siellä seisottiinkin penkillä ja katseltiin ympäristöä. Siinä ääneen pohdiskelin, että se on tavallaan harmi, että "nykyajan" lapsilla ei ole sitä etuoikeutta, niinkuin esimerkiksi minulla, että pääsee elämään tälläisessä maatilaympäristössä. Itse olen sitä kiitellyt, että vaikka ei tullut lapsena nähtyä maailmaa, mutta mummoloissa oppi aivan hirmuisesti asioita. Luonnosta, eläimistä ja erilaisia arjentaitoja. Traktorin kyydissä tuli oltua satoja kertoja korjaamassa heinää pellolta tai perunannostotalkoissa. Veikkaan vahvasti, että elämänasennekin on muokkautunut siitä että on repinyt rikkaruohoja maasta kovassa auringonpaisteessa tai siivonnut lehmän pasoo, sillä siellä sai tai joutui hommiin, mikä on mielestäni hyvä. Nykyään ei niin pienistä valita (mitä nyt rotista ja muurahaisista). Pelkästään lämmöllä muistelen aikoja kummassakin mummolassa.

Välissä kävimme haukkaamassa paikan ravintolassa purtavaa, sillä emme tienneet että maatilalle saa tuoda omat eväät ja pitää piknikiä. Moni levittikin lounasaikaan viltin maahan ja alkoivat evästämään.

Maatilalta löytyi eläinten lisäksi Mini-HopLop, jossa Elmo viettikin paljon aikaa. Hiki päässä juoksi uudestaa ja uudestaan liukumäkeen. Jättihiekkalaatikko, polkuautoja, leikkipuisto jne.

äitikin vähän innostui leikkimään (eli melkein kaikissa...)



Ehkä kaikista huipuin ohjelmanumero oli pikku possujen juoksukilpailu. Possuille oli asennettu valjaat, joissa oli pehmonalle  ohjastajana. Osalla ne ohjastajat olivat kääntyneet possun mahapuolelle. Possut sai hieman liikuntaa pari kertaa päivässä, kun juoksivat tuon alle sadan metrin matkan. 

Kaikista upeinta tässä paikassa oli se, että ei tarvinnut  jonottaa mihinkään ja oli hiljaista!!!! Mitä nyt riikinkukko kirkaisi aina välillä mutta muuten mikään musa ei pauhannut missään, koneet ei kolisseet, lapset eivät kirkuneet. Tännekin mä meen uudestaan!!!! ;)