Päkä kylässä!

Toinen kaasoistani (jos menisin naimisiin) Päivi tuli vierailemaan luonamme. Sitä odotettiin myös kuin kuuta nousevaa. Ollaan tiedetty Päkän kans toisemme lukioajoilta, mutta ystävystyimme parikymppisinä kun olimme samaan aikaan harjoittelussa Vilppulan päiväkodilla ja olemme olleet sydänystäviä siitä lähtien.

Päivi - Teräsnainen

Seikkailija Päkä hyökkäsi meille sunnuntaina 27. maaliskuuta ja me oltiin ehditty hehkuttamaan sitä hulluna Skypessä ja suunniteltu pientä reissua. Elmokin oli höpöttänyt Päkän tulemisesta monta päivää. Iltasella katseltiin karttaa ja kohteita joissa voisimme käydä. Shoppailemaan tarttis päästä, meri ja joku upea linna olisi ihana nähdä ja vierailu maatilalla, niin on Elmollekin ohjelmaa. Huippu suunnitelma!

Maanantaina pakattiinkin Bemariin tarpeelliset tavarat meidän retkelle ja kolmistaan sitten lähdettiin matkaan; meitsi, Päivi ja Elmo! Navigaattorin opastamana löydettiin Southamptonin ostosparatiisiin ja silmät hulluna kiiluen siirryttiin kaupasta toiseen ja jotain outoa siinä tapahtui, sillä emme pystyneet lopettamaan sitä, kaupoissa kiertelyä siis. Toki välissä kävimme syömässä Fish and Chips, (jotka eivät edelleenkään minun mielestä maistuneet millekkään) ja juotiin kahvit ja syötiin jädet, mutta ennen kuin huomasimmekaan, päivä oli jo illassa ja oli aika palata kotiin. Tarkoitus oli käydä meren rannalla, mutta olimme tosiaan jonkin oudon voiman vallassa, emmekä pystyneet lähtemään ostosparatiisista mihinkään. Lopuksi kiittelimme suurta nokkeluuttamme käyttää muutenkin koko viikon paras päivä kaupoissa kiertelyyn. Noh, tekevälle sattuu.

Kuva kuvan ottamisesta.

Veturinkuljettaja ei heiluta...

Coffee break

Ja niinhän siinä sitten kävi, että Elmo sai sen flunssan, kuumetta ja todella ikävän yskän. Hienot suunnitelmat menivät plörinäks. Seuraavana päivänä minä valjastin sitten Päivin Salisburyn bussiaikataulun ja kaupungin kartan kanssa matkaan ja sinnehän se seikkailija lähti. Varmaan jo ihan helpottuneena ilman minua, sillä huolenpitoni taisi olla hieman perinpohjaista, sillä kun MINÄ kun olen ollut täällä kolmisen kuukautta, niin sehän tarkoittaa sitä, että kukaan muu ei osaa puhua yhtä hyvin englantia tai tiedä miten parkkiautomaatit toimivat tai yleensäkkään tajua näistä ENGLANNIN systeemeistä mitään... Päiviä välillä taisi hymyilyttää minun säätäminen.

maalaamista



Päkä ja Elmo maalaa...

 Elmon kanssa touhuttiin sisällä kaikkea mitä nyt kipeän pojan kanssa voi touhuta.

Sitten oli pubi-kierroksen vuoro. Päätettiin lähteä tsekkaamaan paikallinen pubi (tässä kylässähän niitä on tasan kaksi). Minua oikein jännitti, että onkohan siellä minulle mitään, kun en tuosta olusesta oikein innostu. Ja sainhan minä sen valkoviinini, tosin punaisena, mutta kuitenkin. Taisi olla aika perinteinen pubi; biljardipöytänurkkaus, telkkarinurkkaus, leikkitakka, baarijakkarat tiskin äärellä ja todella vähän pöytiä ja tuoleja ja missä istua. Meille löytui toki oma pöytä, koska olimme paikan kolmas asiakaskunta: kolmen miehen porukka katsomassa jalkapallomatsia ja toisessa pöydässä paikan vakiasiakkaat ja Bill. Pelasimme Päkän kanssa sellaista "hedelmäpeliä", missä oli niin sairaasti valoja ja toimintoja, ettei me tajuttu siitä mitään. Aluksi voitettiin ja sit kaikki rahat meni siihen koneeseen.

Paikan päällä oli myöskin jukeboxi, eikä mikään sellainen vanhanaikainen, muistatteko? Et kun varasit niitä biisejä ja se numero piti painaa pohjaan ja jos ykskin numero meni väärin, niin sitten hävetti ihan hulluna kun Michael Jacksonin sijaan sieltä tuleekin Mattia ja Teppoa. Ja kun olit saanut näpyteltyä ne kaikki biisit siihen koneeseen, niin se oli ehtinut soittaa jo puolet niistä. Eeeeiii, kato täs oli kaikki kategoriat ja hittilistat ja biisille oli oma kuva, jonka näppäsit kosketusscreenistä. No mehän laitettiin jytä soimaan, tuli klassikkoo ja rockkii ja sit etittiin himona suomalaisia biisejä, et ois päässy jotenki muka elvistelemään tai ainakin fiilikseen. HIM:ä löyty, Rasmuksesta, eikä Hanoi Rocks:sta tietookaan...

Onko kukaan jääny miettimään et kuka hiton Bill, josta mainitsin aiemmin? Noh, Bill joka vaikutti hyvinkin olevan paikan vakiasiakas ja Päivin sanoja lainatakseni: "Hän näytti siltä kuin olisi ollut siellä 300 vuotta", kuvaa mielestäni hyvinkin sitä miestä. Jos ootte nähneet Taru Sormusten Herrasta, niin siitä se Gandalf, mutta rentumpi ja likaisempi. Noh, Bill tuli hieman jututtamaan tyttösiä ja mikäs siinä, mukava vaihtaa paikallisen kanssa muutama sana. Juomaa tuli myös samantien pöytään ja samanaikaisesti henkilökunta alkoi reagoimaan ja huutelemaan Billille, että koitahan nyt käyttäytyä ja selvästi myötähäpeän tuntemuksia siellä koettiin. Bill kävi välillä tiskillä kaatamassa olutta kurkustaan alas ja huuteli meille välillä tiskiltä. Lopulta kaikkia muita hävetti niin paljon, että jopa sieltä toisesta juopposeurueesta tuli emäntä ohjeistamaan Billiä, että pitää olla mukava tytöille. Ja siinä samalla meille selvisi, että Billillä oli hieman likaiset ajatukset, että olisi halunnut viedä meidät kotiinsa. Voi Bill!!!! Meitä nauratti kovin. Siitä se Bill sitten tyhjin taskuin lähti kotiinsa petikaverinaan ainoastaan pölypunkit. Minun ja Päivin pubi kierros loppui lyhyeen, sillä kumpikin pubi meni yhdeltätoista kiinni, joten jäi se toinen tsekkaamatta.

Magnolia puu

Ihastuimme tälläisiin Magnolia puihin, mitä täällä monessa pihassa kasvaa ja ainakin minä haaveilen tästä puusta omalla pihallani.

Keskiviikkona päätin käyttää Elmoa lääkärissä, oli niin kovat röhinät keuhkoissa ja antibiootithan sieltä paukahti. Sillä välin seikkailija-Päivi oli tehnyt matkasuunnitelman ja valjasti bussin kohti merta. Siellä Päivi kävi tuulettamassa hiuksiaan merituulessa aivan uuteen kampausmalliin. Illalla läksimme kokeilemaan paikallista salsailtaa. Soittelin ja tiedustelin mistä on kysymys ja missä tanssistudio sijaitsee. Minusta on puoliks herttaista ja puoliks ärsyttävää, kun jotkut englantia puhuvat alkavat puhua ulkomaalaiselle hyyyyyyyviiiiiiiin hiiiiiiiitaaaaaastiiiiii ja seeeeelkeeeeääästiiiii aaaaaartiiiiikuuuuloooideeeeen ja vielä tooooooiiiiiistaaaaaaeeeen saaaaamaaaaan uuuuudeeeelleeeeen. Juurikin näin kävi kyseisessä puhelussa. Päkä on salsanainen, on tanssinut jo jonkin aikaa. Mua jännitti, kun oli mun toinen kerta.

Ja tähän tälläinen välijuttu, että Akin kanssa tehtiin sopimus, että tehdään jotain yhteistä: minä ajan ajokortin ja Aki opettelee tanssimaan. Tulos: kävi minun kanssa yhdellä tunnilla ja se sattui olemaan salsatunti. (lukekaa tuo välijuttu katkeran katkuisella värinällä sävytettynä)

Siis salsatunnille paukautettiin ja 45 minuutin tekniikkaopetus alkuun, sitten musat soimaan ja vapaata tanssia. Paikalla oli noin 10 miestä ja saman verran naisia. Voi että oli siistiä! Ja mä pärjäsin ihan hyvin. Minua jopa kehuttiin siellä!!! Sinne haluan uudestaan!

Torstai kökittiin sitten vielä sisällä ja meitsille alkoi tulemaan flunssainen olo ja yskää. Päivin lento lähti niin aikaisin perjantaiaamuna, että paluumatka piti suunnitella uusiksi, nimittäin junia ei kulkenut niin aikaisin aamusta. Seikkailija-Päivi varasi hostellin Lontoon ytimestä ja hurautti sitten aamusta lentokentälle. Sekin oli ollut hivenen Hard Core seikkailu, nimittäin Päivi oli saanut nukkua 7 hikisen, piereskelevän ja kuorsaavan miehen kanssa samassa huoneessa. Siinä oli kyllä seikkailua kerrakseen!

Juna asemalla lähdössä.

Pääkäääää! Tuu uudestaan, mennään sitten katsomaan sitä linnaa!
Oot ihqu!