maanantai 30. toukokuuta 2011

Tytöt Lontoossa - Day Two


Iso Ben

Seuraavana aamuna oli hieman pää kippiä ja heikohko olo, mutta reippaina nämä tytöt lähtivat kiertämään kaupunkia ja katsomaan pakolliset nähtävyydet. Pari päivää on niin lyhyt aika Lontoossa, siihen kaupunkiin voisi upottaa varmasti kuukauden että nähtävät tulisi nähtyä.



Kaverikuva taustalla London Eye
Kaupungissa valmistuttiin sekä kuninkaallisiin häihin, että ensi vuoden Olympialaisiin; esilaisia rakennuksia ja aitoja oli ilmestynyt katukuvaan. 




Meillä ei ollut kiire minnekään, menimme minne nenä näytti ja tehtiin niinkuin sillä hetkellä tuntui. Kävelimme ympäri kaupunkia aivan hurjasti. Lontoo on siitä viehättävä kaupunki,  siellä on paljon vihreää ja puistoja.


Jostain kuulimme kun laps sanoi: "Look mum, Swans!" Täytyi ottaa kuva näistä paikallisista joutsenista.

Kauniita kukkia ja ihana perhonen!


Lounas löytyi kätevästi Tescosta ja menimme puistoon pitämään sushi-piknikiä. Kelit suosivat meitä koko pääsiäisen. Taisi olla kaikenaikaa yli 20 astetta lämmintä.



Elmo sanois varmaan, että: "tossa se silta ny sitte on."


Kahvitauko



Lontoossa monet museot ovat valtion ylläpitämiä ja ilmaisia, kuten tämä British museum, jossa kävimme.





Välillä yritin osoittaa mieltäni, että eikö nää museot ja nähtävyydet alkais riittämään ja aletaan jo ryyppäämään... mut ei auttanu, tyyppi veti mua perässään siellä suuressa kaupungissa.



Siis ihan oikeesti mä mietin koko ajan tulevaa iltaa ja viinilasillisia ja mahdollisia bileitä, mut koha esitin Jennille et oon muka kiinnostunut näistä kaikista hemmetin muumioista jne.



Toteemipaalu ja mököttävä puikulapää.




Jalat olivat ihan muusina koko päivän kevelyistä, mutta kyllä ne jalat aina biletyksen jaksoivat. Loppuillan kuvat ovatkin sitten sensuroituja, mutta hauskaa osattiin pitää!!!!

Kiitos Jenni mahtavasta matkaseurasta!



perjantai 27. toukokuuta 2011

Tytöt Lontoossa - Day One

 Tuli viikonloppu ja meitsi sai vapaata töistä eli Elmolla ja Akilla oli poikien viikonloppu ja minulla ja Jennillä oli tyttöjen viikonloppu.


Suuntana meillä oli Lontoo ja junalla suhailimme tähän pikku cityyn, missä tuplasti enemmän asukkaita mitä koko Suomessa. Metrolla siitä sitten hotellille ja syömään. On muuten ollut brittiläisillä insinööreillä miettimistä Lontoon metrosysteemin suunnittelussa... Mutta mahtava keksintö.



Marokkolaisen ravintolan terassilla.
 Joskus on ihan hauskaa olla eksoottinen, kunhan se pysyy hyvän maun rajoissa. Eräs mies tuli kokeilemaan hiuksiani ja kysyi: "Ovatko nämä ihan oikeasti aidot?" Lontoo on kyllä niin monikulttuurinen kaupunki, että arvelen siellä olevan jokaisen maan edustajia. Suomen kieltäkin kuulimme aika ajoin.

No, sitten me eksyttiin johonkin julkkisbileisiin, missä oli punainen matto ja kaikkee. Jos me oltais tiedetty, niin oltais kyl pukeuduttu hieman juhlallisemmin... Mut siis meiltä kyseltiin et mikä on fiilis ja et mihin vaatteisiin ootte pukeutunu. No me tietty vastattiin, et hyvä fiilis ja Seppälän ja H&M:n kuteisiin.



Jenni joutui heti alkuun toimittajien kynsiin, mutta Jenni hoiti homman tyylikkäästi ja edusti upeasti Suomea. Salamavalot vain välkkyivät ympärillä ja tunsi itsensäkin ihan julkkikseksi. Me sulauduttiin hienosti porukkaan.



Mä bongasin sieltä bileistä het ton Justin Timberlaken ja hyppäsin sen käsikynkkään. Se tykkäs musta kans, koska mulla on kuulemma "Sexy Back", mut taitaa olla aikamoinen naistenmies, sillä se moukka katseli vaan muita naisia ja kaikenlisäks Jenniä!!!!!



Siis ärsyttävää, mikä jätkä. Niillä oli sit sellaisia herkkiä hetkiä Jennin kanssa, silmiin tuijottamista ja sellasta. Mä meinasin suuttua Jennillekin, mut sit aattelin, et ei miehistä kannata riidellä ja bongasin yhden toisen...


Mä pääsin täysin "The American" Georgen Clooneyn kainaloon ja se oli hetkeni onnessa. Mä en tajua mikä sillekin tuli, joku Errori varmaan, yritti selvittää mulle jotain "ER"-jotain ja lääketieteellisiä termejä, en mä jaksanu kuunnella, hirveen tylsä puheenaihe. Sen takii sil on varmaan ollu noit naisongelmii, kauheen tylsä tai sit sil on liian pieni.



Jennillä meni kans hermo siihen Justiniin, kun se vaan jankutti, et "Señoritas", niin Jennikin aatteli et jos noi vanhemmat miehet olis herrasmiesmäisempiä. No, "Viimeinen partiopoika"han se siinä, ja Jenni pääsi heti Brucen syleilyyn. Siis Bruce jopa ehdotti Sokkotreffejä Jennille, mut mun oli puututtava asiaan. "Vain kuolleen ruumini yli" huusin ja nappasin Jenniä kädestä. "Last man standing" huusi Bruce ja jäi nököttämään paikoilleen. Jääköön, kun kerran tuollaisia menee heti kättelyssä ehdottelemaan.




Jenni oli ihan vahdittava siellä, jo se oli heittämäs läppää jonku vielä iäkkäämmän ukon kaa. Ja tää oli vielä pervompi äijä; alkoi ehdottelemaan Jennille et oltaisko Yö Museossa. Hetkonen,  tuollasilla jutuilla et saa ainakaan "Man of the Year" etkä lähelläkään "World Greatest Dad" -titteliä. Ärsyttää tuollaiset viis-kuuskymppiset jotka luulee itestään liikoja tai kyvittelee voivansa rahalla ja maineella iskee naisia. Mikä lie Robin onkaan.




Mut sit mä näin sen: MUN ELÄMÄNI MIEHEN! Mä olin ihan et: IIIIIIIIKKKKKK!!!!!!! ja tein todella rankan "Invasion" ja  rynnin kyynärpää taktiikalla mun rakkaani kainaloon! Mä kysyin hänelt heti: "James, Will You Marry ME?!" HÄn vastasi minulle: "Miss MoneyPenny, I'm not one womans man." Siis mä niin totally ymmärsin häntä, vaikka hän sekotti mut johonki toiseen naiseen. Pää painuneena poistuin paikalta.



Sillä välin Jenni oli hypännyt mikrofonin varteen ja veti yhtä mun suosikeista: Bon Jovin: "It's My Live". Mulle tuli heti parempi mieli, etenki ku Jenni revitteli oikein kunnolla. Aatelin, et siis tää on mun elämä, mitä mä yhdestä Jameksesta masennun. No sit siihen tuli toi Jim Carrey heittämään jotain ihme läppää ja kehtas sanoo, et Jenni veti epävireisesti. Vitsi mikä Valehtelija Valehtelija! Me lähettiin vetämään!!!!





No, oli siellä jotain naisiakin, mut sen tietää mitä niitten kans tulee. Esim. toi Marilyni suuttui kun mä kävin kurkkaan et onks sil alushousuja. No olihan sillä, kauheet mummarit ja kaikenlisäks karvat rehotti sieltä sivuilta ja kun mainitsin sille et kandeis ehkä vähän sheivata bikinirajoja, niin tyyppi otti kokonaisen herneenpalon poikittain nenäänsä. Hirvee herkkis! Aina naisten kaa on tällästä!



Samanlailla kävi tän muijan kans, ko eihän siellä saanu polttaa, niin mä sit kävin kohteliaasti sanomassa, niin ei se mitään uskonu, selitti vaan jottain, et tää on niinku Aamiainen Tiffanyllä ja mä sanoin et olkoon vaikka Cartierillä, mut tääl ei saa polttaa ja aloin kiskomaan sit röökii silt kädestä. Ei  se sitä antanu, kauhee hienostelija ja tiukkis. Mä kävin sit sanoon vartijalle siitä, niin se varmaan poisti ton pissiksen sieltä.


Hei, sit siä oli noit urheilijoitakin. Yleensä toi Beckhamin David osaa pukeutua, mut nyt ei ollu edes viittiny vaihtaa urheilukamoja niihin juhliin. Oli vähän vaivautunutta seistä sen vierellä kun tyyppi haisi hieltä. Mut sit mulle tulikin jo kiire, kun toi raskaana oleva Victoria pörhälsi paikalle, se on kuulemma aika mustasukkainen. Mut en mä olis kyl tollasen hikihaisun kans halunnu ollakaan.



Jennillä ja tol Ronaldolla oli jotain suhteenpoikastakin siinä, vaihtoivat numeroita jne. Meinas mennä tosi herkäks noin niinku julkisella paikalla, et taas mun oli puututtava, alkoi olemaan jo nälkäki.


Siis toi Jenni on kyl semmonen hurjapää että... Heti otti haasteen vastaan ku toi Muhammed haastoi. HULLU, en mää vaan olis! Siellä oli toi tuomarikin taustalla. No, niinhän siinä kävi, et Jenni hävis, mut mun mielestä siinä oli hitusen tuomaripeliä, kun mitään tyrmäystä ei kuitenkaan tullu. Olisko voinu olla jopa jotain rasismii... No ei voi mitään, aina ei voi voittaa. 

Siis mä tunnen ton tyypin. Se oli joku tosi älykäs ja keksi jotain tärkeitä kaavoja. Mut siis mä luulin et se on kuollu. Kyl noi nykyajan vitamiinitabletit tekee kyl ihmeitä.



Sit siä oli jotain tollassii tosi kuivan näkösii tyyppei. Jenni osas kertoo mulle, et nää on jotain suurmiehii ja bestiksii, käyvät golfaamas ja kaljal yhdessä. Et mun mielestä ihan turha niinku yleistää, et blondit olis muka jotenki tyhmiä: Jenni ties noi tyypit ja mä sen Albertin joka keksi sen jonku AIV-rehun vai mitä se nyt oli.


Huh mitä vientiä meil oli siellä bileissä. Ei sitä jaksanu, kun sai kokoajan hätistellä miehiä jaloista! Siis meidät oikein saatettiin turvamies -saattueessa pois sieltä, kun mä en vaan saanut sitä Bondia mielestäni ja menin uudestaan hänen luokseen, et jos se alkais seukkaan mun kaa, niin se kyl unohtais kaikki muut naiset, kun mä oon niin ihana. no, sit meille tilattiin se hieno saattue, niin mun oli jotenki tosi vaikee päästää sen Bondin kädestä irti, et mua oikein kannettiin sieltä sellases kultatuolis pois. Tunsin taas itteni jotenki erikoiseks.



Siis ei meidän Lontoon reissu ollut pelkästään missään julkkisbileissä bailaamista, et siis käytiin kattomas historiallinen nähtävyyskin, siis tää Piccadilly Circus.


Nälkähän siinä tuli, käytiin vähän vaihtamas vaatteita, kun haistiin ihan vieraille miehille. Sit mentiin ihanaan ravintolaan ja syötiin ankkaa ja lammasta mediumina.


Sit me käytiin vähän bilettämäs ja kaikki luuli sielläki et me ollaan jotain julkkiksii, olikohan ne nähny jo jostain netistä kuvii kun me oltiin siel julkkisbileis? No, me lähettiin semmoisen italiaisporukan kans salsaamaan, ei ne mitään osannu salsata, me näytettiin kaikille oikeet muuvit!
Oli meil kyl lystiä!!!!






Heippa ihqut ens kertaan!!!!

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Jenni kylässä.

Talovaksimme Suomessa Jenni tuli pääsiäiseksi käymään! Elmo kyseli kovasti, että tuleeko Jennin koira Indykin, mutta Elmon harmiksi Indy jäi Suomeen. Elmo ja Indy ystävystyivät viime vuonna ja heistä on tulleet hyvät painikaverit myös... ;)


Elmo ja Indy painii...


Jennin kanssa tapasimme vasta vuosi sitten tammikussa ollessamme samassa työpaikassa. Ystävystyminen aikuisena ei ole niin helppoa, mutta minkäs sille mahtaa jos kemiat toimii, ei parane hanttiinkaan laittaa.


Ensimmäisenä aamulla täällä residenssi Pusa-Heinosessa on aina "english breakfast".



Siitä sitten samantein tsekkaamaan paikalliset nähtävyydet, eli eikun bussin kyytiin ja Salisburyyn.


Kuninkaallinen heilutus... (olihan häät tulossa lähiaikoina...)


Elmon ehdoilla pitkälti menimme, puistoilimme ja syötimme lintuja jne.

Musta joutsen nimeltään Keijo!



Hippaa puistossa
Minusta ihmisessä on hieno ja ihailtava piirre, että leikkiessään lapsen kanssa joko ei kykene tuntemaan häpeää tai jos tuntee, niin ei piittaa siitä, vaan yrittää asettua lapsen tasolle ja on oikeasti kiinnostunut lapsesta. Jenni omistaa tälläisen hienon piirteen.


Elmo päivittää facebook:ia...
Kävelimme ympäri kaupunkia ja oli aika käydä syömässä. Ruokaa odotellessa laitoin Elmolle DVD:n pyörimään, naapuri pöydässä alettiin nauraa retkottamaan, että :"Jopas sitä varhaisessa vaiheessa laitetaan lapsi tietokoneen äärelle, että päivittääkö se profiiliaan?" Elmo vaan coolina katsoi Myyrää DVD:ltä.

Sitten illan päätteeksi pelaamista, riehumista ja munasillaan hyppimistä trampoliinillä. Elmo sai sellaisia hepuleita, ettei naurusta meinannut tulla loppua ja lopulta kaikki nauroi, että kyyneleet tulivat silmistä. Tästä tapahtumasta onkin Elmolle jäänyt sellainen juttu mieleen, että juoksee kotona nakusillaan ja heiluttelee käsillään muniaan ja huutelee: "Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee..." ja nauraa räkättää päälle, että tämän tasoista juttua täällä.


Munasillaan, munasillaan, kohta kaikki on munasillaan...
Seuraavana päivänä suunnattiin Bournemouth:n rannalle, kelit olivat mitä mahtavimmat. Eväitä ja paljon juomista mukaan, uikkikamat ja rantaleluja, niillä arveltiin että pärjätään se reissu. Ja het alkuun bongattiin sieltä rannalta käsittämättömän hurja laite, mikä singauttaa ihmisen korkeuksiin parissa sekunnissa. Jenni ei edes miettinyt, sanoi samantien, että tuonne haluan ja sinne se meni. Minua ei siihen saisi vaikka maksettais. On se hurjapää!


Ihmesinko ja kaks hurjaa!
Elmersson aivan innoissaan vedestä vaikka se oli aivan kamalan kylmää. Hauskinta oli juosta aaltoja karkuun ja kiljua.

Hiekkalinnan väsäämistä



Kaunotar ja riiviö!

 Kävimme Bournemouthin kylillä etsimässä ravintolaa, mutta kehnon valikoiman vuoksi päädyimmekin puistopiknikiin ja hups, tulipas käytyä Primark-nimisessä vaatekaupassa ja hups, sieltä kummasti tarttui mukaan muutama vaateartikkeli. Paluumatkalla nökötimme liikenneruuhkassa peräti 2 tuntia ja kiitimme suurempia voimia, ettei ollut pissahätä; olis ollu vähän noloa mennä siihen moottoritien kaistojen jakajaan kyykkypissalle.

Jennikin totesi sitten noin puolen tunnin Tiivi-Taavin ja LaaLaan ilakoinnin (Elmo katsoi takapenkillä) jälkeen, että: "Ompa muuten TODELLA ärsyttäviä nuo teletapit!" Jännä, miten jotkut osaavatkin lukea ajatukseni joskus. Josta voimaantuneena ehdotinkin Elmolle, että entäs jos Hertta-serkku perisi nämä sinun Teletappi-DVD:t ja sinnehän ne menivätkin. Että jos sinulla ei ole lapsia, mutta aiot hankkia, niin ÄLÄ osta teletappeja. Mutta jos koet palavaa tarvetta tähän esimerkiksi lapsesi kehityksen kannalta, niin kandee ihan hankkia myös sellaiset kuulokkeet lapsukaiselle. Et ihan vallan omat hermot säilyy ja lapsi kuulee mitä elokuvassa tapahtuu... näin...


Kivikasa

Illan päätteeksi kävimme katsomassa sitä kuuluisaa kivikasaa ja koko päivä oli kaikenkaikkiaan et: "Let's GO!"

Thums up - peukut pystyyn!