Desperate Housewife in the UK: Jenni kylässä.

Talovaksimme Suomessa Jenni tuli pääsiäiseksi käymään! Elmo kyseli kovasti, että tuleeko Jennin koira Indykin, mutta Elmon harmiksi Indy jäi Suomeen. Elmo ja Indy ystävystyivät viime vuonna ja heistä on tulleet hyvät painikaverit myös... ;)

Elmo ja Indy painii...

Jennin kanssa tapasimme vasta vuosi sitten tammikussa ollessamme samassa työpaikassa. Ystävystyminen aikuisena ei ole niin helppoa, mutta minkäs sille mahtaa jos kemiat toimii, ei parane hanttiinkaan laittaa.

Ensimmäisenä aamulla täällä residenssi Pusa-Heinosessa on aina "english breakfast".

Siitä sitten samantein tsekkaamaan paikalliset nähtävyydet, eli eikun bussin kyytiin ja Salisburyyn.

Kuninkaallinen heilutus... (olihan häät tulossa lähiaikoina...)

Elmon ehdoilla pitkälti menimme, puistoilimme ja syötimme lintuja jne.

Musta joutsen nimeltään Keijo!

Hippaa puistossa

Minusta ihmisessä on hieno ja ihailtava piirre, että leikkiessään lapsen kanssa joko ei kykene tuntemaan häpeää tai jos tuntee, niin ei piittaa siitä, vaan yrittää asettua lapsen tasolle ja on oikeasti kiinnostunut lapsesta. Jenni omistaa tälläisen hienon piirteen.

Elmo päivittää facebook:ia...

Kävelimme ympäri kaupunkia ja oli aika käydä syömässä. Ruokaa odotellessa laitoin Elmolle DVD:n pyörimään, naapuri pöydässä alettiin nauraa retkottamaan, että :"Jopas sitä varhaisessa vaiheessa laitetaan lapsi tietokoneen äärelle, että päivittääkö se profiiliaan?" Elmo vaan coolina katsoi Myyrää DVD:ltä.

Sitten illan päätteeksi pelaamista, riehumista ja munasillaan hyppimistä trampoliinillä. Elmo sai sellaisia hepuleita, ettei naurusta meinannut tulla loppua ja lopulta kaikki nauroi, että kyyneleet tulivat silmistä. Tästä tapahtumasta onkin Elmolle jäänyt sellainen juttu mieleen, että juoksee kotona nakusillaan ja heiluttelee käsillään muniaan ja huutelee: "Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee..." ja nauraa räkättää päälle, että tämän tasoista juttua täällä.

Munasillaan, munasillaan, kohta kaikki on munasillaan...

Seuraavana päivänä suunnattiin Bournemouth:n rannalle, kelit olivat mitä mahtavimmat. Eväitä ja paljon juomista mukaan, uikkikamat ja rantaleluja, niillä arveltiin että pärjätään se reissu. Ja het alkuun bongattiin sieltä rannalta käsittämättömän hurja laite, mikä singauttaa ihmisen korkeuksiin parissa sekunnissa. Jenni ei edes miettinyt, sanoi samantien, että tuonne haluan ja sinne se meni. Minua ei siihen saisi vaikka maksettais. On se hurjapää!

Ihmesinko ja kaks hurjaa!

Elmersson aivan innoissaan vedestä vaikka se oli aivan kamalan kylmää. Hauskinta oli juosta aaltoja karkuun ja kiljua.

Hiekkalinnan väsäämistä

Kaunotar ja riiviö!

Kävimme Bournemouthin kylillä etsimässä ravintolaa, mutta kehnon valikoiman vuoksi päädyimmekin puistopiknikiin ja hups, tulipas käytyä Primark-nimisessä vaatekaupassa ja hups, sieltä kummasti tarttui mukaan muutama vaateartikkeli. Paluumatkalla nökötimme liikenneruuhkassa peräti 2 tuntia ja kiitimme suurempia voimia, ettei ollut pissahätä; olis ollu vähän noloa mennä siihen moottoritien kaistojen jakajaan kyykkypissalle.

Jennikin totesi sitten noin puolen tunnin Tiivi-Taavin ja LaaLaan ilakoinnin (Elmo katsoi takapenkillä) jälkeen, että: "Ompa muuten TODELLA ärsyttäviä nuo teletapit!" Jännä, miten jotkut osaavatkin lukea ajatukseni joskus. Josta voimaantuneena ehdotinkin Elmolle, että entäs jos Hertta-serkku perisi nämä sinun Teletappi-DVD:t ja sinnehän ne menivätkin. Että jos sinulla ei ole lapsia, mutta aiot hankkia, niin ÄLÄ osta teletappeja. Mutta jos koet palavaa tarvetta tähän esimerkiksi lapsesi kehityksen kannalta, niin kandee ihan hankkia myös sellaiset kuulokkeet lapsukaiselle. Et ihan vallan omat hermot säilyy ja lapsi kuulee mitä elokuvassa tapahtuu... näin...