Päivän asu

Asu parin päivän takaa, kun menimme Sabinen synttärikahveelle. Kaikki on Primarkista:
paita 10 puntaa, hame 5 puntaa, kengät 20 puntaa, legginsit 3 puntaa eli koko asu 38 puntaa, mikä tekee noin 45 euroa.

Elmo halusi tulla myös esittelemään Salama McQueen lenkkareitaan.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Systeri tuli taloon.

Ihana, suloisuus siskoni Jenni tuli syyslomallaan kylään. Hän piti lukiosta hieman lomaa ja samalla ressilomaa kirjoitusten jälkeen. Kirjoitukset meni loistavasti, huippupisteillä lähti. Jennifer on meidän älykkö. Ei sen puoleen, tulee veljestäkin Diplomi-insinööri. Meikäläinen on meidän perheen touho, ei oikein tuo lukeminen kiinnostanut, käytäntö sujuu sutjakkaammin. Hassua kuinka erilaisia voi sisaruksista tulla! Veli ja sisko pohtii ja harkitsee ja sitten tekee, minä teen ensin ja mietin sitten että olikos tämä nyt sittenkään järkevää. Heh. Mutta kaikki ollaan pärjääviä omalla tavallamme.

Ikäeroissakin on hyvät ja huonot puolensa. Meitä on tullut harvakseltaan eli veljeni tuli minusta 7 vuotta perässä ja sisko 15 vuotta jälkeeni. Pitkissä ikäeroissa on se hyvä puoli, että ei tule niin paljon riitoja kun vanhemman pitäisi olla sen verran jo kypsynyt, ettei riitele. Tosin minä en nähtävästi ollut, sillä me riitelimme veljeni kanssa ihan riittävästi lapsena. Nykyään nauretaan niille kimpassa. Huono puoli on se, että kun me asumme veljeni kanssa pois kotona, niin näemme harvakseltaan, sillä asumme melko kaukana toisistamme. Välit ovat hyvät ja lämpimät, vaikkakin varmasti erilaiset mitä lyhyillä ikäeroilla olisi. Hyvä ja samalla huono puoli on se, että vanhin saa olla esimerkkinä ja riippuu esikoisesta että minkälaista esimerkkiä sitten näyttää. Meillä minä olen oppinut oman tieni kantapään kautta ja sitten sanonut siskolleni ja veljelleni, että älkää tehkö näin tai kannattaa tehdä näin. Säästyvätpä isommilta harmeilta. Samoin se, että jokainen on yleensä eri elämäntilanteessa, että ei juuri ole sellaista vertaistukea sisaruksesta mihinkään tilanteeseen. Minulla on se suuri etuus, että pääsen sisarusteni kautta elämään jotkut elämäntilanteet uudestaan ja uudestaan.

Jahas, eli asiaan. Siskoni täytti 18 vuotta syksyllä, JEIII! Ja minähän häntä tietenkin opastamaan huonoille tavoille, eli pitihän sitä täysikäinen viedä pubiin kattomaan englannin meininkiä. Tuunasimme ja puunasimme Jennin pubi kuntoon.

Mää värkkäsin hänelle tuollaisen pikkukampauksen.

Ja tässä Jennifer valmiina valloittamaan Amesburyn tanssilattiat.

Minä lähdin Punahilkka -lookissa. Tosin sitä hilkkaa minulla ei ollut mutta väri teema täsmäsi.

Kimulit lähdössä.

Meiksi vetäs mun bravuurin: Fever! Ja huikeat suosion osoitukset  sekä olalle taputukset satelivat minulle laulun jälkeen. Kyllä englantilaiset on sitten kohteliaita. Ja surkuhupaisaa  oli myös se, kun humalaiset miehet tulivat sanomaan, että "You Swedish girls, you just are soooo beautiful!"

Me "murjotettiin" hetki nurkassa, kun ei ollut niin ihmisiä kenelle mennä juttelemaan, niin samassa nurkassa oli muutkin ulkolaiset. Irlanninpoika Gary tuli meidän pöytään pitämään seuraa ja voi kuinka suloinen poika hän on. Tuon olisi voinut ottaa pulloon mukaan ja kantaa kotiin. Siinä me rupateltiin maailman menosta ja hän osasi olla kyllä erittäin miellyttävä. Tosin, osasi hän olla nenäkäs meidän Euroviisumenestyksestä, sillä Irlantihan on voittanut, mitä jotain 5 kertaa vai kuin ja aina menestynyt.

Siskokset, kuin ilvekset. Loppu loma me vaan oltiin, mikä on just parasta. Juteltiin, oltiin hiljaa, askarreltiin, käytiin shoppailemas ja syömäs ja touhuttiin paljon Elmon kanssa. Uusi Salama McGueen peli on hitsattu jo puhki, kun sitä ollaan porukalla pelattu... Seura ja läsnäolo on bestistä.

Käyttöohjeita...

KÄYTTÖOHJEITA
*Hiustenkuivaajassa: ”Älä käytä nukkuessa” (Hitto, se onkin ainut aika, jolloin laitan hiuksiani)

*Saippuapalassa: ”Ohjeet; Käytä kuten tavallista saippuaa” (Eli?)

*Sipsipussissa; ”Voit olla voittaja! Ei ostopakkoa. Ohjeet pussin sisällä.” (Myymälävarkaan erikoinen)

*Pakaste-valmisruoka-annoksessa; ”Tarjoiluehdotus: Sulata!” (siis ihan vain ehdotus)

*Silitysraudan pakkauksessa: ”Älä silitä vaatteita päälläsi!” (Mutta eikö se säästäisi paljon aikaa?)

*Tiramisu-jälkiruoan pohjassa: ”Älä käännä ylösalaisin” (Liian myöhäistä...!)

*Nukahtamislääkkeessä; ”Varoitus; Saattaa aiheuttaa uneliaisuutta!” (No, toivoa sopii)

*Uunivanukkaassa: ”Tuote on kuuma lämmityksen jälkeen” (Eihän?)

*Maapähkinöissä: ”Varoitus: tuote sisältää pähkinää” (Kuka voi olla näin fiksu?)

*Lasten yskänlääkkeessä:”Älä aja autoa tai käytä muita koneita” (Liikenneonnettomuuksia voitaisiinkin vähentää rutkasti, jos kaikki 5-vuotiaat rämäpäät saataisiin pois ratista)

*Useimmissa jouluvaloissa: ”Vain sisä- ja ulkokäyttöön” (Ja muita vaihtoehtoja on?)

*Lasten supermies-asussa: ”Tämä puku ei mahdollista lentämistä” (No, tästä nyt ei voi yhtiötä syyttää)

*Japanilaisessa tehosekottimessa: ”Ei saa käyttää siihen toiseen tarkoitukseen” (Nyt heräsi uteliaisuus, täytyy tunnustaa)

*Ruotsalaisessa moottorisahassa: ”Älä yritä pysäyttää sahaa käsilläsi tai sukupuolielimilläsi.”(Onko sellaista tapahtunut paljonkin?). :D :

Hauskaa viikonloppua!

Terkuin Iikku

Ihana ruuhka

Olen jo useamman kerran ajanut lentokentälle hakemaan sukulaisia tai ystäviä, jotka ovat tulossa kylään. Tai oikeastaan joskus kuljetuspalvelu pelaa ja joskus ei. Sukulaiset pääasiassa tulevat Stansteadin kentälle, koska Ryanair lennättää halavalla. Stansteadille on matkaa 200 km, joista puolet ajataan Lontoon orbitaalia. Orbitaalihan on Lontoota kiertävä kehätie. Jos osut orbitaalille klo 16 – 19, mitä todennäköisimmin osut ruuhkaan. Tämän vuoksi matkat Stansteadille ovat erityisen raivostuttavat, koska parhaimmillaan edestakainen matka saattaa kestää kuusi tuntia. Monet ystävät ovat tulleet Heathrow:n tai Gatwickin kentälle, jonne on tunnin matka.

Lähdin jo valmiiksi kikkeli otsassa -asenteella hakemaan siskoani lentokentältä juurikin siltä kauimmaiselta kentältä. Ei siis sillä, että siskoni tulee, koska rintani oli iloa täynnä systerini saapumisesta, vaan kyseisestä matkasta. Sain Elmon Lauralle hoitoon ettei viattoman lapsen tarvitse istua autossa ylettömiä määriä.

Ensimmäinen tunti sujui hyvin. Kuten tiedätte täällä saarella ajetaan vasenta puolta, jolloin ohitus suoritetaan oikealta puolelta. Moottoritiellä kaistoja on kahdesta seitsemään, keskimäärin kolme, jolloin aina oikean puoleinen kaista on nopeiden kaista. No tämähän ei toiminut sitten alkuunkaan! Siellä kaikki jotka kuvittelivat olevansa hurjia autokuskeja (minä mukaan lukien) kököttivät oikeanpuoleisella kaistalla tehokkaine autoineen. Koska meillä on ratti vasemmalla puolella saan helposti katsekontaktin vasemmalla puolella ajavaan kuskiin. Aloin näpsäkästi ohittelemaan autoja vasemmalta puolelta, mikä näytti olevan merkillistä ja pian huomasinkin olevani pikku kisasilla erään Volkswagen merkkisellä autolla ajavan kanssa. Ohittelimme autoja ja heiluttelimme aina kun ohitimme toisemme. Jossakin vaiheessa tiemme sitten erosivat ja saavuin orbitaaliin, ihkuun ruuhkaan.

Ruuhkassa minulle näytettiin muutaman kerran peukkua ja näin on käynyt aikaisemminkin. Olen vain ajatellut, että se on ollut kannustusta vieraassa liikenteessä ajamisesta. Sitten upea Chrysler ajoi viereeni ja mies autosta tohkeissaan selitti jotakin ja pyysi avaamaan ikkunan. Avasin ikkunan ja mies huusi minulle: ”Great driving back there, I get fast up here when I followed you!”, peukku ja silmänisku perään. Mähän olin ihan leuhkana tästä.

Eipä siinä mitään. Siinäpähän ajeltiin sitten ruuhkassa. Ensimmäinen puoli tuntia: Sirkulla alkoi vähän hermo kiristymään ja yksi parhaimmista purkautumiskeinoista on tehdä erilaisia tanssiliikkeitä ihan siinä ajaessa. No sehän muita ajajia pisti vähän huvittamaan. Sain leikkikaveriksi sinapin värisen Toyotan, jossa kaksi miestä ja näytimme toisillemme parhaat tanssimuuvit sekä muita erilaisia pikkujippoja, joita voi ruuhkassa tehdä kun ajta 10-30 km tunnissa. Poikia nauratti kovasti. Vihdoin kun he pääsivät rinnalleni taas tuli peukkua ja heidän ikkunassa oli lappu jossa luki ”U R the Best!” Hih hih ja taas oli hauskaa...

Ajettuani ruuhkassa yli tunnin verran, sain uudet leikkikaverit, ajoivat autolla jonka kyljessä luki Knight Riders. Hekin lopulta ajoivat vierelleni ja kysyivät että minne olen menossa. Vastasin Stansteadin lentokentälle. He kysyivät ”Et kai ole pois lähdössä?”, johon vastasin että ”En. Käyn hakemassa siskoni” silmänisku päälle ja näytin miten bemarista lähtee.

Ai niin, yksi rekkamies rakastui minuun. Hän melkein kosi minua. Voi vitsi mikä viuhka kävi viiden ruuhkassa! Kyllä raivostuttavasta ruuhkasta voi saada mielenkiintoisen ja hauskan kunhan on vain pilke silmäkulmassa.

 

Terveisin Sirkku-Sipriina

The Royal Mail

Ei ole vielä tainnut mennä kertaakaan että minulla tai Akilla ei olisi mennyt hermot postissa asioidessa. Olen jotenkuten oppinut jo postin tavoille, kun minulle on niistä riittävästi huomautettu. Raivostuttava systeemi:

Postissa on niinsanotusti 2 puolta; on kauppapuoli, mistä voit ostaa kortteja, loton, postimerkkejä, kaikkea mitä postin kaupasta löytää ja nämä tulee maksaa omalle kassalleen. Sitten on postinpuoli, mihin hoidetaan postitus, vakuutukset, TV-lupamaksut ja sen sellaiset.

No, minähän saavun postiin ja etsin sopivia kirjekuoria, joihin voisin mahduttaa postittamani tavarat. Tuleehan se sovittaa, että ne mahtuvat. Ja aluksi kun en ollut tietoinen asiasta, niin painelin postin kassalle postittamaan kirjeet. Noh, nehän olisi pitänyt käydä ensin maksamassa siinä kaupankassalla, mutta minut armahdettiin, Akia ei. Hän meni uudestaan jonottamaan kaupan kassalle.

No sitten paketti tuli laittaa vaa'alle, mutta minulle kiukkuisesti ilmoitetaan että kirjekuori tulee sulkea, että ainoastaan suljettuja kirjeitä voidaan kirjata. Jahas. No, suljetaan kirjeet. Sitten jossain vaiheessa rouva tiskin takaa ilmoittaa minulle, että tämä kirje on kovin painava, että jos laittaisit sen kahteen eri kirjeeseen, niin tulisi paljon halvemmaksi. Tässä kohtaa oli tatti jo niin kookas minun otsallani, kun mietin, että menen sinne kauppajonoon ostamaan 2 uutta kirjekuorta ja kirjoittamaan ne uudestaan ja siirtymään takaisin postin jonoon ja näin ollen tekemään sitä samaa uudestaan, niin sanoin ihan tätille, että pistäppäs se kirje nyt vaan menemään sinne Suomeen, maksoi mitä maksoi! Ja tälläisiä vastaavia käyntejä meillä on Akin kanssa ollut postissa ja kerran Aki tuli paketin kanssa kotiin, kun meni hermo siinä jonosta toiseen seikkailemiseen.

Täällä postimies ei soita pelkästään kahdesti vaan peräti kolmesti. Normipostinjakajat kulkevat kävellen tai polkupyörillä. Usein heillä on kuvassa oleva kärry mukanaan, jonka he lukitsevat lähellä olevaan pylvääseen siksi aikaa kun tekevät kierrosta alueella.

Pakettitoimitukset tulevat aina ovelle, jos ne mahtuvat peruspertsapostimiehelle, niin hän soittaa ovikelloa ja ojentaa paketin. Ne ovat yleensä pieniä. Mutta jos on kysymys hieman suuremmasta paketista, niin tällöin lähetti tulee pakettiautollaan ovelle ja kuittauttaa paketin tälläisellä elektronisella allekirjoituslaitteella ja näin saat paketin. Jos et ole kotona, niin lähetti jättää muistutuskirjeen, että tulen huomenna samaan aikaan, parempi olla kotona tai vie paketin naapurille tai jättää sen paketin kierrätyslaatikkoon (se on niin outoa!). Likaisten kaljatölkkien ja säilykepurkkien sekaan. Joskus on muistaakseni jättänyt toisen varoituskirjeen, että jos et huomenna ole kotona, niin saat kyllä itse hakea tämän postilaitokselta. Ja tämä kyseinen postilaitos on kuulemma useiden kymmenien kilometrien päässä. Täällä siis postimies soittaa kolmesti.

Mutta että semmoinen laitos. Jotakin hyvää ja jotakin huonoa, mutta positiivista on ainakin se, että yrittävät pitää maan työllisyysprosentin korkealla, kun hoitavat asioita niin pirun vaikeasti.

Kirjasi Sirkku Seireeni

päivän asu ja joutsenia syöttämässä

Aki oli tuossa viimeiset kolmisen viikkoa Kanadassa, onneksi mummi oli meidän kanssa osan aikaa. Ehtihän se mies olla 3 päivää ja taasen lähti viikoksi työreisulle. Sain vapaa illan ja kävin yksin katsomassa Johnny English -elokuvan ja sai kyllä nauraa. Tekee Rowan Atkinson mitä tahansa, niin silti hänen ilmeet naurattavat. Ennen lähtöään kävimme syöttämässä maaseudulla lintuja ja pubissa syömässä.

Keli olikin melko lämmin vielä, mutta tuuli. Hankin vähän aikaa sitten tuollaisen huopahatun ja bonchon Olivia Palermo tyyliin.

Alueella on kuulemma laamoja ja kameleitakin, mutta eipä kyllä osunut silmään.

Kaksi rumaa ankanpoikasta, äitijoutsen, sorsia ja paljon kaloja taistelivat leivänpalasista. Pubissa ruoka kotitekoisen oloista, mutta ERITTÄIN maukasta.

Lungia sunnuntai iltaa kaikille!

-Sirkkeli

Se on musta joulu ny...

tää meikäläisen askartelu on lähtenyt vähän käsistä. Olen tehnyt jotain 120 korttia valmiiksi, joista tosin puolet ovat ennakkotilattu. Loput menevätkin sinne myyjäisiin.

Jotenkin olen tykästynyt nyt mustaan ja siitä saakin aika tyylikkäitä. Sisälle teksin voi tyylitellä kulta-, hopea- tai valkotussilla tai liimata valkoisen paperin sisälle josta teksti näkyy ihan mustalla tussilla.

Näissä minun korteissa ei paljon tontut tanssi, joulumuori keitä puuroa tai lapset leiki joulukuusen ympärillä. Yksinkertainen ihminen tekee yksinkertaista ja ainakin yritän saada tyylikkyyttä ja tunnelmaa kortteihin.

Yllä olevassa kuvassa on lajitelma 3D-kortteja ja täytyy sanoa, että kovin heikkohermoiselle sellaisten tekeminen ei sovi. Tai sellaiselle joka ei tykkää pipertämisestä.

Vaikea tehdä sellaisia kortteja, mistä ei itse tykkäis, mutta onpahan ainakin meneen makuun näitä kortteja.

Tällä rauhattomalla luonteenpiirteellä on hankala tehdä liukuhihna työskentelyä, että max. 5 samanlaista tulee peräkkäin ja sitten yritän suunnitella uuden kortin. Mutta jotenkin terapeuttista se on, ei tarvi miettiä mitään ja sitten näkee sen "kätensä jäljen". Mallit on ihan käytettävissä, olen osan löytänyt netistä ja osan ihan kehitellyt itse.

See you later
-Sirkku-Sii-Sipatuu

Ladies dinner

Pääsin ensimmäistä kertaa osallistumaan Ladies Dinnerille ja mukavaksi illaksi osoittautuikin. Kova kälätys kuului heti alkudrinkkibaarista, kun kaikki vaihtoivat kuulumisiaan tai tutustuivat. Istumapaikat olivat merkitty ja pääsinkin minulle jo ennestään tutun Marien viereen.

Jokaisen paikalle oli 2 pussukallista ylläreitä: kauneustuotenäytteitä ja alennuskuponkeja naiskauppoihin.

Alkupalaksi tomaatti-mozzarellajuustosalaatti.

Pöytiin oli laitettu tietovisakysymyksiä ja kilpailu oli hurjaa illan mittaan. Meidän pöytä yritti pärjätä myös henkisellä ylivoimalla.

Välillä kävin morjenstamassa naapuripöytien tuttuja (ja urkkimassa heidän vastauksiaan...) Tässä kuvassa Natalien kanssa.

 

Pääruoaksi oli kanaa kiedottuna pekoniin ja sitten noita höysteitä. Nami nami maiskis! Tuossa lautaselta se oli ihan hyvää, yöllä vessanpöntön kanssa juttelun jälkeen se ei ollutkaan ihan niin hyvää...

Vaikka tässä näyttää että kuristaisin Sabinea, mutta todellisuudessa meistä on tullut hyvät ystävät ja olemme jo sopineet jatkotapaamisista. Meillä ei ole niin hirveästi välimatkaa, sillä hän asuu Saksassa. Meillä on varmaan saksalaisten kanssa hieman samanlainen mentaliteetti; "tarkkoja", rehtiä ja rehellistä, silti ystävällistä. Sabine on siitä hieno, että hän on jotenkin aina hyvällä tuulella ja rauhallinen. Loppujen lopuksi Sabinen pöytä voitti tietokilpailun ja Sabine sai voitto palkinnon. JEEEIII!

Ja jälkkäriksi ihania suklaakakkuja. Joku tosiaan käski minun juoda kaksin käsin ja lasiin kaadettiin kokoajan lisää ja eri laatua, siinä sitten syy isoon luuriin puhumiselle keskellä yötä. Olkaa huoletta suomalaiset kanssasiskot, olen vakuttanut täällä kaikille, että ei kaikki suomalaiset juo tällä tavalla tai näin usein kuin minä!!!

Kuvassa minun pöytäseuruettani. Meitä viihdytti koko illan Sandy-neiti upealla laulullaan.

Ja kuinkas siinä sitten kävikään? Noh, Meikäläinen tietty hyppäsi Sandyn kanssa lavalle ja kävin vetäsemässä Fever-biisin. Ja kaikki hurrasi, ulvoi ja nauroi...

Ei tosin sille mun laululle vaan niille mooveille mitä vedin sillä välin kun Sandy lauloi. Meillä oli aikamoinen show. Ja moni tuli minult kysymään, että oonko mää joku laulaja, ettei se munkaan osuus ihan pieleen mennyt. Oli kuulemma hauskimmat Ladies Dinnerit ikinä. Niin minustkii!

Terkuin Sirkku-Liisa

Päivän asu

Tai paremminkin päivällisasu. Tänään Akin tukikohdassa järjestetään puolisoille Ladies Dinner ja pukukoodi  on smart casual.
Ainoa mitä vielä vähän pohdin on se, että jätänkö hiukset auki vai laitanko kiinni. Ja että pitäisikö olla punaisempaa huulipunaa? Kahden tunnin sisällä tulevat kommentit ehdin ottamaan huomioon.

Terkuin Sirkku-Lirkku