Systeri tuli taloon.

Ihana, suloisuus siskoni Jenni tuli syyslomallaan kylään. Hän piti lukiosta hieman lomaa ja samalla ressilomaa kirjoitusten jälkeen. Kirjoitukset meni loistavasti, huippupisteillä lähti. Jennifer on meidän älykkö. Ei sen puoleen, tulee veljestäkin Diplomi-insinööri. Meikäläinen on meidän perheen touho, ei oikein tuo lukeminen kiinnostanut, käytäntö sujuu sutjakkaammin. Hassua kuinka erilaisia voi sisaruksista tulla! Veli ja sisko pohtii ja harkitsee ja sitten tekee, minä teen ensin ja mietin sitten että olikos tämä nyt sittenkään järkevää. Heh. Mutta kaikki ollaan pärjääviä omalla tavallamme.

Ikäeroissakin on hyvät ja huonot puolensa. Meitä on tullut harvakseltaan eli veljeni tuli minusta 7 vuotta perässä ja sisko 15 vuotta jälkeeni. Pitkissä ikäeroissa on se hyvä puoli, että ei tule niin paljon riitoja kun vanhemman pitäisi olla sen verran jo kypsynyt, ettei riitele. Tosin minä en nähtävästi ollut, sillä me riitelimme veljeni kanssa ihan riittävästi lapsena. Nykyään nauretaan niille kimpassa. Huono puoli on se, että kun me asumme veljeni kanssa pois kotona, niin näemme harvakseltaan, sillä asumme melko kaukana toisistamme. Välit ovat hyvät ja lämpimät, vaikkakin varmasti erilaiset mitä lyhyillä ikäeroilla olisi. Hyvä ja samalla huono puoli on se, että vanhin saa olla esimerkkinä ja riippuu esikoisesta että minkälaista esimerkkiä sitten näyttää. Meillä minä olen oppinut oman tieni kantapään kautta ja sitten sanonut siskolleni ja veljelleni, että älkää tehkö näin tai kannattaa tehdä näin. Säästyvätpä isommilta harmeilta. Samoin se, että jokainen on yleensä eri elämäntilanteessa, että ei juuri ole sellaista vertaistukea sisaruksesta mihinkään tilanteeseen. Minulla on se suuri etuus, että pääsen sisarusteni kautta elämään jotkut elämäntilanteet uudestaan ja uudestaan.

Jahas, eli asiaan. Siskoni täytti 18 vuotta syksyllä, JEIII! Ja minähän häntä tietenkin opastamaan huonoille tavoille, eli pitihän sitä täysikäinen viedä pubiin kattomaan englannin meininkiä. Tuunasimme ja puunasimme Jennin pubi kuntoon.

Mää värkkäsin hänelle tuollaisen pikkukampauksen.

Ja tässä Jennifer valmiina valloittamaan Amesburyn tanssilattiat.

Minä lähdin Punahilkka -lookissa. Tosin sitä hilkkaa minulla ei ollut mutta väri teema täsmäsi.

Kimulit lähdössä.

Meiksi vetäs mun bravuurin: Fever! Ja huikeat suosion osoitukset  sekä olalle taputukset satelivat minulle laulun jälkeen. Kyllä englantilaiset on sitten kohteliaita. Ja surkuhupaisaa  oli myös se, kun humalaiset miehet tulivat sanomaan, että "You Swedish girls, you just are soooo beautiful!"

Me "murjotettiin" hetki nurkassa, kun ei ollut niin ihmisiä kenelle mennä juttelemaan, niin samassa nurkassa oli muutkin ulkolaiset. Irlanninpoika Gary tuli meidän pöytään pitämään seuraa ja voi kuinka suloinen poika hän on. Tuon olisi voinut ottaa pulloon mukaan ja kantaa kotiin. Siinä me rupateltiin maailman menosta ja hän osasi olla kyllä erittäin miellyttävä. Tosin, osasi hän olla nenäkäs meidän Euroviisumenestyksestä, sillä Irlantihan on voittanut, mitä jotain 5 kertaa vai kuin ja aina menestynyt.

Siskokset, kuin ilvekset. Loppu loma me vaan oltiin, mikä on just parasta. Juteltiin, oltiin hiljaa, askarreltiin, käytiin shoppailemas ja syömäs ja touhuttiin paljon Elmon kanssa. Uusi Salama McGueen peli on hitsattu jo puhki, kun sitä ollaan porukalla pelattu... Seura ja läsnäolo on bestistä.