sunnuntai 9. lokakuuta 2011

The Royal Mail

Ei ole vielä tainnut mennä kertaakaan että minulla tai Akilla ei olisi mennyt hermot postissa asioidessa. Olen jotenkuten oppinut jo postin tavoille, kun minulle on niistä riittävästi huomautettu. Raivostuttava systeemi:


Postissa on niinsanotusti 2 puolta; on kauppapuoli, mistä voit ostaa kortteja, loton, postimerkkejä, kaikkea mitä postin kaupasta löytää ja nämä tulee maksaa omalle kassalleen. Sitten on postinpuoli, mihin hoidetaan postitus, vakuutukset, TV-lupamaksut ja sen sellaiset.





No, minähän saavun postiin ja etsin sopivia kirjekuoria, joihin voisin mahduttaa postittamani tavarat. Tuleehan se sovittaa, että ne mahtuvat. Ja aluksi kun en ollut tietoinen asiasta, niin painelin postin kassalle postittamaan kirjeet. Noh, nehän olisi pitänyt käydä ensin maksamassa siinä kaupankassalla, mutta minut armahdettiin, Akia ei. Hän meni uudestaan jonottamaan kaupan kassalle.

No sitten paketti tuli laittaa vaa'alle, mutta minulle kiukkuisesti ilmoitetaan että kirjekuori tulee sulkea, että ainoastaan suljettuja kirjeitä voidaan kirjata. Jahas. No, suljetaan kirjeet. Sitten jossain vaiheessa rouva tiskin takaa ilmoittaa minulle, että tämä kirje on kovin painava, että jos laittaisit sen kahteen eri kirjeeseen, niin tulisi paljon halvemmaksi. Tässä kohtaa oli tatti jo niin kookas minun otsallani, kun mietin, että menen sinne kauppajonoon ostamaan 2 uutta kirjekuorta ja kirjoittamaan ne uudestaan ja siirtymään takaisin postin jonoon ja näin ollen tekemään sitä samaa uudestaan, niin sanoin ihan tätille, että pistäppäs se kirje nyt vaan menemään sinne Suomeen, maksoi mitä maksoi! Ja tälläisiä vastaavia käyntejä meillä on Akin kanssa ollut postissa ja kerran Aki tuli paketin kanssa kotiin, kun meni hermo siinä jonosta toiseen seikkailemiseen.




Täällä postimies ei soita pelkästään kahdesti vaan peräti kolmesti. Normipostinjakajat kulkevat kävellen tai polkupyörillä. Usein heillä on kuvassa oleva kärry mukanaan, jonka he lukitsevat lähellä olevaan pylvääseen siksi aikaa kun tekevät kierrosta alueella.

Pakettitoimitukset tulevat aina ovelle, jos ne mahtuvat peruspertsapostimiehelle, niin hän soittaa ovikelloa ja ojentaa paketin. Ne ovat yleensä pieniä. Mutta jos on kysymys hieman suuremmasta paketista, niin tällöin lähetti tulee pakettiautollaan ovelle ja kuittauttaa paketin tälläisellä elektronisella allekirjoituslaitteella ja näin saat paketin. Jos et ole kotona, niin lähetti jättää muistutuskirjeen, että tulen huomenna samaan aikaan, parempi olla kotona tai vie paketin naapurille tai jättää sen paketin kierrätyslaatikkoon (se on niin outoa!). Likaisten kaljatölkkien ja säilykepurkkien sekaan. Joskus on muistaakseni jättänyt toisen varoituskirjeen, että jos et huomenna ole kotona, niin saat kyllä itse hakea tämän postilaitokselta. Ja tämä kyseinen postilaitos on kuulemma useiden kymmenien kilometrien päässä. Täällä siis postimies soittaa kolmesti.

Mutta että semmoinen laitos. Jotakin hyvää ja jotakin huonoa, mutta positiivista on ainakin se, että yrittävät pitää maan työllisyysprosentin korkealla, kun hoitavat asioita niin pirun vaikeasti.




Kirjasi Sirkku Seireeni

5 kommenttia:

Linda kirjoitti...

No just joo. Kandeis ehkä ottaa mallia Suomen postista? Vaikkei sekään aina ihan mallillaan ole... :)

Kristi kirjoitti...

:D en enää yhtää vingu, jos huomenna on postissa ruuhkaa (jonossa 3 henkilöä) ja jonotusaika on alle 5 min...:)

Sirkku kirjoitti...

joo, tiäkök mitä kristi. Kerran se jono ylettyi sieltä tiskiltä kadulle saakka eli jotain about 10 metriä...

Riitta kirjoitti...

Kuulosti niin sekavalta tuo postin toiminta etten mie ees tajunnu miten se toimii ;) Mutta ainakin yksi ihana paketti löysi onnellisesti tiensä perille!!! <3 Kiitos!!

Finn Parcel kirjoitti...

hyvä artikkeli