Ihan vähän joulua

Tänne Englannin kotiin ei paljon kannata ostella joulukamaa, sillä joulu tulee tänä vuonna vietettyä tien päällä ja jossakin hotellissa Belgiassa tai Saksassa. Muuttokuorma tulee hakemaan tavaramme 19. päivä, me lähdemme ajamaan täältä 22. päivä ja saamme astua Suomen maan kamaralle (verotuksellisista syistä) 28. päivä. Joten siinä välissä olevat päivä tulee hengailla matkalla. No sen verran tiedetään jo, että lautta Rostockista lähtee 27.12, joten hyvinhän siinä pystyy 5 päivää kuluttamaan, niin että näkee vähän maisemiakin.

Tuikkutalo ja tämä seppele löytyivät TkMaxx:sta. Tuikku 4 puntaa, seppele 8 puntaa. Seppelettä kohtaan minulla on viha-rakkaussuhde. Onhan se aika moterniseppele, mutta jokin siinä välillä viehättää.

Kävimme Salisburyssä jouluvalojen sytyttämistilaisuudessa ja se oli iso tapahtuma se. Siellä oli paljon esiintyjiä, jotka kaikki pystyi näkemään jättiscreeniltä. Ohjelma ei tosin ollut järin jouluista: nykymusaa ihan hirmu kovalla, rockia ja joku olevinaan hauska mies piti kilpailun: kolme vapaaehtoista yleisöstä meni lavalle ja heidän piti musiikin mukaan heiluttaa persustaan siellä, joka sitten tosiaan zoomattiin siihen jättiscreenille. Se kuka ketkutti parhaiten, voitti kisan. Ajattelin ääneen englanniksi, että: "Tämäkö nyt sitten on sitä Brittihuumoria?" Jolloin sain ympäriltäni pari nolostunutta katsetta. Joulupukki tuli paikalle, valot sytytettiin ja lopuksi aivan mieletön ilotulitus. Se kesti varmasti jotain 10-15 minuuttia ja oli suunniteltu taustamusiikkiin. Se oli ihan vaikuttava. Muutoin en pitänyt tapahtumasta, sillä minulle ei varsinniin tullut kovin jouluinen olo. Paikan päällä myytiin erilaisia tuotteita, oli tivolia ja kojuista myytiin paahdettuja vaahtokarkkeja sekä taateleita. No, tulipahan sekin nähtyä. Arvelen, että jouluhulluna viehätyn enemmän keskieurooppalaisesta joulumarkkinatouhusta.

Kynttilöitä polttelen ahkerasti; aammusta iltaan. Täällä jotkut päivät saattavat olla todella synkkiä pitkin päivää, jolloin kynttilät tuovat mukavan kotoisan tunnelman. Viimeiset kolme viikkoa lähtivät käyntiin, jotka muuten tulevat olemaan yhtä paskoo. Tosin viimeinen kuukausi on ollut myös sitä. Elmo ja hänen isänsä eivät ole juuri nähneet toisiaan, tämän viikon Aki on ollut töissä 8-23, joten normaalielämästä ei ole tietoakaan. Minä ja Elmo ollaan ihan liikaa yhdessä ja saan kuulla jo ihania: "Äiti, olet ilkeä!" lausahduksia. No, olihan tämä vaihe tulossa jossain vaiheessa. Kuinkahan sen vaiheen kestää, kun hän haluaa muuttaa mummolaan tai haluaa jonkun toisen äidikseen... YHYY!!! Vanhemmuus on kaikista karuinta hommaa. No mutta, aamukampaa en ole hankkinut, mutta aamuja lasketaan ja joka päivälle on hommaa järjestelyiden ja pakkauksien suhteen. Kyllä tää tästä, aikansa kutakin...

Ihanaa joulun odotusaikaa!