Speaking english...

English Speaking...
Kirjoitin lukiossa B:n englanninkielessä, vaikka olin kasin oppilas. Arvelen, että asiaan vaikutti se, että sain kuulla englannin kirjoitusten aamuna, että eräs tuttuni oli riistänyt henkensä ja siinä ne kirjoitukset meni pohtiessa ja surressa sitä asiaa...  Sen jälkeen on tullut käytettyä helppoa englantia ulkomailla tilatessa ruokaa tai asioidessa kaupoissa jne. Myöhemmin olen keskustellut erilaisissa tilaisuuksissa englantia, mutta minun ei ole tarvinnut käyttä englantia mitenkään erityisissä tilanteissa tai erityisistä sanastoa. Itseasiassa olen aika arka käyttämään englannin kieltä, helposti olen antanut esim. Akin hoitaa hankalammat tilanteet.

Silti kuvittelin itsestäni, että olen melkoinen chit-chattaaja, mutta toisin kävi. Kun olen ihmisten kanssa jotka puhuvat äidinkielekseen englantia, minulle iskee jonkinsortin paniikki ja mietin kielioppia tai ääntämistä liikaa. Ja usein sanat katoavat tyystin. Kun taas keskustelen henkilöiden kanssa, joiden äidinkieli ei ole ole englanti, asia ei tunnu olevan vaikea, olen niinkuin samalla viivalla. Vaikka enhän itsekään nauraisi henkilölle joka ääntäisi suomea väärin.  Se on vain jotain suurta epävarmuutta.

Olen usein täällä sellaisessa tilanteessa, missä keskustelun molemmat osapuolet ovat molemmat ovat pidemmän hetken hiljaa ja tuijottavat toisiaan. Joko tämä toinen ei ymmärrä mitä minä sanoin, tai minä kelaan että mitä se toinen sanoi. Yks vaihtoehto on tietty se, et se toinen on sanaton minun upeasta olemuksestani... ;) 

Arvelen että usein tapahtuu myös tilanteita, että mikä blondi toi on, sillä jos minulle tullaan juttelemaan jotain turhanpäiväistä, niin hymyilen ja naurahdan vastaukseksi. (en ole saanut selvää mitä toinen on sanonut, enkä jaksa kysyä uudestaan) Suosittuja kommenttejani ovat myös: "Yeah", "That's true" ja "That's right"  + ha ha haa. 
Tähän mennessä olen saanut kuitenkin selvitettyä kaiken mitä haluan...

Puolitoista kuukautta täällä olleena, olen huomannut että ajattelen usein englanniksi ja joskus olisi helpompaa ilmasta asiat englanniksi kuin suomeksi, kuten tämän blogin kirjoittaminen. Että siinä suhteessa on tullut omaksuttua kieltä jo jonkin verran.

Oudointa on ehkä se, että alan puhua Elmolle englantia ja tajuan hetken kulttua että hän ei tajua pätkääkään. Useimmiten näin käy kun olen ensin itse puhunut jonkun kanssa englantia. Elmo katsoo lastenohjelmat englanniksi ja me olemme opettaneet muutaman sanan hänelle englantia mitä hän voi sanoa, kuten "bye bye" ja "thank you", joita hän jo hyvin käyttääkin. Aika sitten näyttää, että kuinka se kieli tarttuu.

Ja vastahan me olemme täällä olleet 1,5 kk, joten tästähän tämä lähtee!!!
Sanotaanko nyt näin että englanti on ihan let's go ja kyllä tämä tästä vielä saletisti natsaa... Don't wolly, bee happy endinggggggg!