Kävelimme sitten kilometrin päähän toiselle pysäkille ja kysyin paikalliselta, että milloin menee busseja ja miten paljon maksaa. Kohta kuulemma menee ja helpotukseksi sain kuulla, että bussilippu on noin 2,5 £. Minulla oli käteistä ainoastaan 3 puntaa. Astuimme bussiin ja Elmo käveli suoraan istumaan kun minä jäin maksamaan. Selvisi, että bussilippu maksaa peräti 3,80 £, joten ajattelin että reissu kaupunkiin peruuntuu. Sanoin, että minulla on vain 3 puntaa käteistä ja että mitäs nyt tehdään? Bussikuski katsoi minua suoraan silmiin ja kysyi ovelalla äänensävyllä ja silmää iskien, että: "Kuinka vanha olet?" Blondi vastaa nolona: "32". Bussikuski pyysi minulta 2,5 £ ja kuiskaa korvaani: "If anyone asks, you are 19!" ja iskee taas silmää. Ja niin sitä mentiin sitten kakskerrosbussilla.
Päästyämme kaupunkiin kävimme ensin syömässä ja sitten kaupoille. Elättelin toiveita, että saisin rauhassa shoppalilla ja Elmo nukkuisi päiväunia rattaissa, kun oli kerran Elmon päiväunien aika. No eihän se varsinniin mennyt... Elmo juoksentelee pitkin kauppojen hyllyjen välejä, että minä saan hädässä etsiä häntä sieltä, ettei poika huku. Kun alkoi tulla liian hiki ja hermoissa pidätteleminen, kun Elmo kitisi kaikenaikaa (väsynyt), niin otettiin varmat konstit käyttöön: Kiristys, lahjonta, uhkailu. Lupasin ostaa Elmolle jonkun kivan lelun, jos hän malttaisi olla ja kaupustelu sujuisi hyvin. Menimme tässä välissä lelukauppaan. Olimme valinneet lelun + hieman ekstraa, kun Elmo alkaa ähistä. Sitten Elmo huutaa: "KAKKA!" Kysyin: "Aha, no siis ehtikö tulla jo vai ehditäänkö vessaan." Elmo vastaa siihen että: "Tuli jo." Ja ihan hajustakin pystyi päättelemään. Tiedustelin lelukaupan henkilökunnalta, että onko heillä vessaa. He ohjasivat meidät seuraavaan kauppaan, joka oli iso ostoskeskus.
No äiti, jolla on tuskan hiki päässä paukkaa lapsen, jolla paskat housuissa kanssa ostoskeskusksen vessaan. Olemme päässeet ryminällä vessaan ja ryhdyn toimimaan, sanoo siivoaja minulle että lasten hoitohuone on kerrosta alempana. Ja ennenkuin ehdin ottamaan mahdollisimman tappavimman katseen siivoajaan, alkaa kuulua aivan todella kovaa ulinaa. Minä kysyn, että: "Mikäs toi nyt sitte on?" Ja siivoaja vastaa: "Se on palohälyytys." Voi PRKLE! Mietin hetken ja kun muut ryntäävät pihalle, minä ryhdyn riuhtomaan Elmolta housuja alas. Samalla kun vaihdan Elmolle housuja, joka pitää korvistaan kiinni, näen sieluni silmissä, kuinka juoksemme Elmon kanssa lieskojen läpi ja lyyhistymme jonne nurkkaan ja kuolemme häkämyrkytykseen. Ovella kävi myyjä huutelemassa ja hoputtamassa. "We have to evacuate the whole building,!" En laittanut Elmolle edes sukkahousuja, enkä sukkia jalkaan, pelkät päälyhousut ja sit sitä mentiin. Myyjä tuli auttamaan rattaiden kantamisessa, jossa Elmo istui. Pääsimme ulos, olin hiestä märkä. Siitä tulikin kiva ohjelmanumero Elmolle, (huom. vain Elmolle ;)) kun paloauto saapui paikalle pillit huutaen ja palomiehet kävivät tsekkaamassa tilanteen. Mahdollisesti oli väärä hälytys tai joku henkilökunnasta oli polttanut kanansa mikrossa lounastauollaan...
Me jatkoimme matkaa.Sitten kävikin niin, että Elmo nukahti ja minä sain shoppailla rauhassa. En kuitenkaan löytänyt itselleni mitään, Elmolle löytyi kaikkea ihanaa. Uusi TODELLA upea hieno takki, aurinkolasit, paitoja, housuja, ja katsokaas seuraavaa kuvaa, eihän tuollaisen ohi olisi voinut millään kävellä ostamatta, vaikka olisi maksanut kuinka paljon.
Elmon uusi paita |
Sitten oli aika lähteä kotiin. Etsimme bussipysäkin ja osuimme juuri sellaiseen aikaan, että kaikki koululaiset matkustavat kotiin. Bussi tuli niin täyteen, että emme enää mahtuneet yläkertaan, saimme onneksi istumapaikat. Sitten kun oli aika jäädä bussipysäkillä pois, aloimme Elmon kanssa könytä ovea kohti. Minun tuli ottaa rattaat matkan varrelta ja sitten kävikin niin, että lauma teinejä oli tukkinut käytävän ja meidän oli hankala edetä. Yritin huudella että: "Excuse me!" Mutta ei ne urpot väistäneet, pällistelivät vaan. Meidän oli mahdoton edetä. Minä yritän riuhtoa niitä rattaita sen teinilauman läpi ja Elmo tulee perässäni. Sitten yhtäkkiä bussi lähtee liikkeelle. Elmo lentää selälleen ja alkaa huutamaan täysiä. Minä panikoin ja alan huutamaan kaikille SUOMEKSI. Mutta mikäs siinä, bussi pysähtyi ja me pääsimme ulos. Saatana, kun mun olis tehny mieli viskata sen yhen likan sello koteloineen pihalle sieltä ko yhet vaan pällisteli vaikka selvästi näkivät, että meidän pitää päästä ulos. Bussikuski pyysi tuhannesti anteeksi, hän ei ollut nähnyt että olimme tulossa. No ei kai kun 10 teiniä on tehnyt siihen eteen barrikaadin. Bussikuski huusi niille teineille, että menkää istumaan ja pyyteli vielä anteeksi minulta. Olin kovin huojentunut kun pääsimme kotiin, oli hieman hermoja herättelevä reissu.
3 kommenttia:
Teiltä ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu :)
Voi Sirkku! Älkää sit lähtekö kaksin enää kauemmaks ;)
Voi miten elävästi kuvailit noin kaksivuotiaan lapsen kanssa touhuamista siellä maailmalla! Miten paljon juuri tuon ikäiset saavat meidän aikuisten elämään vauhtia ja vaaratilanteita :-D Onneksi olette suomalaisia selviytyjiä! Ja voi miten herttaisia nuo bussikuskit ovat asiakkailleen, muistakin vastedes, että olet sitten "nineteen" ;-) Ja ensi kerralla käytät varmaan jo ajoissa valikoituja suomenkielisiä sanoja (jos eivät Elmon korvia haittaa) niiden oikeilla äänenpainoilla, niin kansa, jopa nuorisokin varmasti lakoaa sivuun ja tekee tietä!
Lähetä kommentti