Espanjan reissu

Meiksi, Elmo ja mummi otettiin halpisloma Espanjan rannikolle, lähelle Fuengirolaa. Paikan nimi oli Club La Costa, mikä oli tälläinen minikylä palveluineen. Ah, miten lämmintä siellä olikaan, koko ajan 30 asteen tuntumassa.

Uima-altaalla tuli oltua joka päivä. Elmo polskutteli kovasti vedessä ja me mummin kanssa vuorottelimme, sillä vesi ei aina tuntunut niin lämpimältä.

Kuvassa Elmo ja mummi voimistelee ja joogaa. Odotamme "junaa" bussipysäkillä. Tällä junalla pääsi käymään tämän minikylän toisessa päässä tai sillä pääsi lähelle uimarantaa. Busseja kulki aina puolen tunnin välein. Siis se oli auto, joka oli naamioitu junan näköiseksi.

Mummi ja Elmo joogaa.

 

Myös meren rannalla olimme päivittäin. Siellä en päästänyt Elmo uimaan ja hauskinta olikin juosta aaltoja karkuun. Viimeisinä oli niin suuria aaltoja, että ne olisivat vieneet minutkin mennessään. Kyllä minä mietin niitä aaltoja katsellessa, että mikä on se tunne ollut niillä jotka ovat nähneet tsunamin tulevan, kun nuokin aallot olivat hurjia. Elmo kaatui kerran aaltoihin ja siinä säikähti kyllä kumpikin, mutta pian se Elmolta unohtuikin ja eikun uudestaan juoksemaan aaltoja pakoon. Sillä kertaa visusti äidin kädestä pitäen.

Yksi päivä oli pilvinen, joka sopi mainiosti eläintarhassa ja kaupoilla kiertelemiseen. En ostanut paljoa!!!! ;)

Eläintarhassa oli tälläinen mieletön puu, jota joutui ihan kovasti pohtimaan, että onko tuo aito. Emme varmaa tietoa saaneet, mutta arvelimme että ehkä ei.

Toisena päivänä kävimme Elmon kanssa kahden vesihuvipuistossa. Eipä siellä hirveästi ollut 3,5-vuotiaalle, sillä ne jättiliukumäet näyttivät todella hurjilta. Aika kului kuitenkin hyvin lasten altaissa ja liukumäissä.

Aamiaisen ostimme asuntoon ja lounaankin söimme silloin tällöin  parvekkeella. Mukava asunto meillä: 2 makuuhuonetta, olohuone, keittiö, kylpyhuone. Lisäksi kaikki mahdolliset kodinkoneet, jopa pyykinpesukone.

Näkymä meidän partsilta. Merinäköala olisi ollut ihana, mutta ina ei voi voittaa. Juurikin sopiva alue meille kaukana kaupungin hälinästä ja bailauspaikoista. Rauhallinen, mukava alue.

Päivällinen nautittiin aina eri ravintoloissa ja tässä ravintolassa oli niin hupaisaa. Naurettiin niin että pissat meinasi tulla housuun. Jutut lähti käsistä siinä kohtaa kun mummi tarvi muutaman ylimääräisen hammastikun ja sujautin niitä pari käsilaukkuun. Sitten suunnittelimmekin jo coolerin salakuljettamista pois minun maxi-hameen alla. Voi että me naurettiin! Elmokin, vaikka en tiedä nauroiko samalle jutulle, mutta oli niinku muka juonessa mukana.

Elmo sai pääkokin hatun eräässä hevosravintolassa. Siellä oli varmasti jotain 20 hevosta ja vaelluksien lisäksi, heillä oli iltaohjelmassa hevos-show. Vähän erilainen ravintola, kärpäset ehkä pieni haitta siinä ruoan nautiskelussa.

Tässä kuvassa ravintolan ulkopuolella patsastelemassa ponin kanssa. Meiksillä on pieni hevospelko ja aina kun lähestyn hevosta, niin se kääntää ne korvat suipolleen ja sitten vasta olenkin paniikissa. Se on jotenkin niin kunnioitusta herättävän kokoinen.

Sitten kävi näinkin, että Elmo nukahti kesken lounaan. Oli tullut uitua ja touhuttua niin kovasti, että siihenhän se nukahti. Elmolla on kyllä käsittämättömät unenlahjat, pystyy nukahtamaan vaikka lattialle. Hyvähän se kai on. Yhteisperintänä saanut sen minulta ja Akilta. Minä olen jopa nukahtanut kesken keskustelun. Päkä voi todistaa. Ajeltiin kerran autolla tansseista pois ja ihan vireä keskustelu meillä siinä päällä, sitten alkaa minun puhuminen hieman katkeilemaan ja yhtäkkiä olen tyystin hiljaa. Päivi on ihan pöyristynyt: "Muija nukahti kesken lauseen!!!!" ;)

Alueella asuu paljon suomalaisia talven yli tai ympäri vuoden. Pohdin itse tätä vaihtoehtoa. Itse olen mielestäni syntynyt siinä mielessä väärään maahan , sillä en niin pidä kylmästä tai talvesta yleensäkään. Vaatekaapissakin on enemmäkseen kesävaatteita (siksköhän mulla on aina kylmä talvella?). Lämpimässä olisi ihana asua. Toki sosiaaliturvasta ja muista käytännön asioista tulisi ottaa selvää ennenkuin edes pohtii tarkemmin maahan muuttamista. Mutta yksi todella ärsyttävä asia on se niiden kieli. se olisi muuten ihan kiva kieli. Helppo lausua ja paljon johdannaisia englanninkielestä, mutta kun ne molottaa sitä hemmetin kovaa ja kaikki päällekäin, niin että korvaan sattuu. Ärsyttävää! Radio-ja telkkariohjelmatkin! eihän siitä saa mitään selvää, kun ne puhuu kaikki yhtä aikaa. Italiankieli tai Ranskankieli olisi ihana oppia.

Anteeksi muuten kaikki kirjoitusvirheet blogissani, olen huomannut että niitä on paljon, mutta en jaksa tarkistaa tekstejä. Toivottavasti on ymmärrettävää. Tuli vaan mieleen.

Lämpimästi suosittelen Espanjan etelärannikkoa. On lämpöä, hyvää ruokaa ja kohtuu huokeaa. Meillä oli onnistunut ja vaivaton loma. Me ei tehty oikein mitään erityistä. Yleensä mun luonteella on painettu paikasta toiseen ja mahdollisimman paljon pitää nähdä ja tehdä. Varmaan näin kun ikää alkaa tulemaan, niin kaipaa sitä rauhaa ja joutenoloa. Se oli just parasta!

The Battle of Britain

Pääsimme osallistumaan RAF:n (Royal Air Force) Battle of Britain -juhlaan. Tätä asiaa juhlistetaan tällä saarella siksi, koska Aatun suunnitelmat menivät mönkään toisen maailman sodan aikaan.

Valitsin ruskean iltapuvun, jonka olen ostanut Elmon syntymän jälkeen ja jostain kumman syystä vaatekaappini oli kutisanut sen taas istuvaksi. Joillekin lihominen tuottaa paljon erilaisia ongelmia, kuten tämä taloudellinen puoli; minä vain valitsen kokoa suuremman vaatteen kaapista ja voilá ihan kun olis uusi puku, kun ei ole aikoihin käytetty.

Väkräsin juhlanutturan ja olihan siinä vähän väkrääminen, kun piti peilien kanssa pelata että näki mihin hiussuortuvia ja pinnejä pujotteli, mutta hyvähän tuosta näytti tulevan...

Juhlapaikka oli "koristeltu" asiaan kuuluvaa tunnelmaa ruokkien.

Ennen juhlasaliin siirtymistä oli ylilento, joka tehtiin toisessa maailman sodassa käytetyllä Harvard merkkisellä lentokoneella. Se oli todella vaikuttavaa!!! Kone kävi hirmu alhaalla ja nosti sieltä ylös.

Ranskalainen pariskunta Helena ja Guillaume. Helenalla oli huono onni juhlapuvun kanssa. Puku tuli päivän myöhässä, eli seuraavana päivänä juhlien jälkeen ja Helenaa harmitti kovin.

Juhlissa oli istumapaikat ja pääsin pastorin sekä logistiikka-Insinöörin viereen. Keskustelu oli mehevää ja mielenkiintoista.

Alkuruoaksi oli tomaatti-mozzarella salaatti ja pääruoaksi nautaa, kasviksia ja kahta erilaista perunaa sekä herkkukastiketta. 

Akin pöytäseuraa; insinöörin vaimo.

Jälkiruoka ei ollut niin maittavaa, vaikka hyvältä näyttikin. Sitruunaleivos marjojen ja kermavaahdon kanssa.

Juhlat olivat kovin viralliset. Puheita pidettiin todella paljon, videoesityksiä oli neljä ja paikalle oli kutsuttu kuuluisa historoitsija-kirjailija (kuvassa vasemmalla), joka on tutkinut juurikin tätä Battle of Britain aihetta. Winston Churchill oli myöskin paikalla polttelemassa sikaria (kuvassa oikealla). ;)

Pöytäkoriste.

Yksi hieno hetki juhlissa oli se, että kun ensimmäiseksi nostettiin malja kuningattarelle ja kuunneltiin Britannian kansallislaulu ja sen jälkeen kuulutettiin, että nostamme maljan Suomen presidentille ja Maamme -laulu lähti soimaan. Tunsin suurta ylpeyttä ja lauloin sydämestäni mukana. Siellä sitten koko sali nosti Tarjalle maljan, HIANOO!!! Lopuksi nostimme maljan vielä Saksan valtakunnan kanslerille.

Virallisten osuuksien jälkeen menimme pubin puolelle vielä ja minä tietysti kaappasin Sir Winstonin samaan kuvaan ja näytimme hänen tunnetuksi tekemää Victory -merkkiä.

Ja pitihän sitä päästä kuuluisan kirjailijan James Hollandin kanssa samaan kuvaan. Hän myös suositteli minulle paikkoja missä kannattaisi vierailla täällä Englannissa ollessa.

Semmottiset juhlat tällä kertaa!

Tsau viikoksi, tää lähtee auringon lämpöön!!!!

Arkastelua, paskartelua...

Jouluhulluus iskee, Onhan se jo syyskuu! Minulla ei oikein muita askarteluhimoja ole kuin kortit ja etenkin joulukortit.

Minulle on tehty oma askartelunurkkaus, johon voin levittää omat roippeet ja syventyä harrastukseni pariin.

Jouluhulluus esiintyy myös koristelun ja sisustuksen ja joululahjojen hankkimisen yhteydessä. Nytkin harmittaa NIIN vietävästi etten pääse vieläkään koristelemaan kuusta valko-hopeisilla koristeillani, jotka ovat odottaneet kuusen oksalle päästyä kohta kaksi vuotta. Vietämme joulun joko täällä tai matkalla Suomeen.

Käykää ostamassa näitä kortteja Kouvolan järjestöjen joulumyyjäisistä, kannatatte samalla nuorten naisten järjestötoimintaa. Eli LC-40 pöydältä löytyy. Ja samalla ihan älyttömän hyvää leipää ja karjalanpiirakoita.

Suosikkikaupakseni on tullut keskustan askartelukauppa, mistä löytyy kaikkea ihanaa ja vähän erilaista mitä Suomesta. Olenkin jo heidän vakiasiakas.

Että tälläistä sekoilua täältä tällä kertaa...

Dinoja, Beach ja majakka

Viikonloppuna kävimme päiväretkellä Dorchesterissä, jossa sijaitsee dinosaurusmuseo. Elmolla on alkanut kiinnostamaan dinot. Toki se on vielä vähän sellaista, et: "Nyt nää dinot menis huvipuistoon ja laskis mäkeä." ja "Nyt tää äiti-Turannosaurus Rex huutaa tän lapsi tyrannosauruksen syömään." Mutta kyllä ne murisee ja hyökkäileekin usein. 

Museossa oli dinosaurusten luurankoja ja "näköispatsaita". Eri huoneissa oli myös videoita, tietoa dinosauruksista sekä erilaisia aktiivi-tehtäviä, joihin sai koskea tai painaa nappia.

Aluksi Elmo hiihteli koko museon läpi, mutta sitten häntä ei meinannut saada pois sieltä, kun hän tuntui imevän tietoa itseensä. Tässä kohtaa täytyy meiksin sanoa, että kun en ihan täysiä ole noista dinosauruksista kiinnostunut, niin pertsa-perus äidin, joka valmistaa lapselleen ruokaa päivittäin, ei tarvitse tietää niistä kuin että niitä on ollut monta sataa miljoonaa vuotta sitten ja että niitä eli maalla, meressä ja ilmassa. Se, että tunnistan jo 10-15 dinosaurusta nimeltä on mielestäni jo huikeaa. Opettakoon poika vaikka minua.

Elmo sai pussillisen dinoja muistoksi museosta, jotka tulevat nykyään joka päivä kylpyyn hänen kanssaan.

Tässä oli kuvaus erään tiedemiehen/ tutkijan mielestä, millainen olisi eräästä dinosauruksesta kehittynyt, jos se olisi jatkanut kehitystään tähän päivään.Jaa-a.

No sitten menimme Dorchesterin kylille ja pubiin syömään. Söin erinomaista sieni-juusto-tagliatellea, nam! Ylhäällä näkymä tyypillisestä englantilaisesta keskuskadusta.

Tämäkin on minusta aika hauska yksityiskohta täällä ja kovin yleinen, esim. ylhäällä vasemmalla on Metodisti-kirkko ja oikealla lelukauppa. Myös pubi ja kirkko saattavat olla vierekkäin.

Minä aina huokailen ja katselen ympärilleni, kun erilaiset idylliset yksityiskohdat herättävät minussa hyviä tuntemuksia. Elmo ja Aki puolestaan useimmiten sanovat: "Katso, Porsche!" tai vastaavaa.

Kai minusta näissä on jotain romantiikkaakin ja itseasiassa kuvittelen mielessäni, miltä ihmiset olisivat näyttäneet jos olisimme kävelleet kyseisellä kadulla vaikka 1800-luvulla.

Dorchesteristä matkamme jatkui Waymouthiin ja pysähdyimme tälläiselle hienolle rannalle katsomaan surffaajia ja purje-snoukkareita. Eli joilla on jalkojen alla lauta, mutta purje on useamman metrin päässä ilmassa. Niitä oli yhteensä jotain 50 kpl siinä meren poukamassa, hieno näky.

Ranta oli täynnä tälläistä sileää kiveä silminkantamattomiin.

Rannalta jatkoimme matkaa Portlandiin, missä näimme ihka oikean linnan (vaatimaton) ja ajoimme saaren kärkeen missä oli viehättävä kahvila-ravintola majakan vieressä. Majakka oli harmillisesti kiinni, että emme päässeet sinne ylös, mutta ympäristö oli vaikuttava.

Näkymä majakalta.

Kahvi- ja jätskitauko. Läheisyydessä oli useita leijan lennättäjiä ja mekin päätimme ostaa oman leijan, josta onkin ollut meille jo suurta iloa. Leijan lennättäminen on mukavan rentouttavaa ja arvelen että kokemus on minulle ensimmäinen. "Jokaisen ihmisten tulisi lennättää leijaa." -Sirkku Pusa 2011-

Tässä näkymä Portlandista Waymouthiin, vasemmalla se uimaranta.

Tälläisiä päiviä minulle lisää kiitos.

International Lunch - Part 3

Tällä kertaa kokoonnuimme englantilaisen Marien luona. He olivat vasta muuttaneet uuteen omakotitaloon ja pääsimme samalla katsastamaan sen. Mariella on kaksospojat, jotka ovat tällä hetkellä hieman yli vuoden ikäisiä, että touhua on kuulemma riittänyt. Talo oli suuri, muistaakseni lähelle 200 neliötä ja puutarha oli englantilaiseksi suunnaton. Kyllä siellä kelpasi asustella. Harmin paikka ei ollut kameraa mukana.

Kilistelimme aluksi oikein skumpalla ja oli todella mukava nähdä taas rouvia.

Alkupaloiksi Helena toi "pate de foie gras" eli ankanmaksa pateeta ja salaattia, missä oli ankanpaloja. Tämä erikoisherkku on erittäin kallista ja hienostunutta ruokaa. Kallista etenkin siksi koska sellainen hard core tuotanto on Euroopassa kiellettyä. (Tässäkin kohtaa pätee sääntö, liika tieto lisää tuskaa, älkää lukeko yksityiskohtia ankanmaksantuotannosta...) Mutta kyllä se hyvää oli!!!  Kokemuksen arvoinen juttu.

Pääruoaksi oli Englantilaista perinneruokaa: perunamuusia, makkaraa ja ruskeakastiketta. Se oli ihan hyvää.

Jälkkäriksi olin tehnyt omenahyvettä jäätelön kera ja sekin tuntui maistuvan. Jokaisella maalla oli oma vastine kyseisestä jälkiruoasta.

Laura oli vielä leiponut erikoisuusreseptillään porkkanamuffinsseja. Erikoisen siitä teki se, että jauhot loppuivat kesken ja ne korvattiin puurojauheella. Herkullisia niistä tuli!

Seuraava kokoontuminen meillä on amerikkalaisen Cindyn kotona lokakuussa.

Kevennä mieltäsi, älä ruokias!!!!

Talouspaperi

Meillä onkin Autot 2 -elokuva talouspaperia, että repikää siitä....

Eikun, älkäätten tulko repimään paperia, vaan tulkaatten kateudesta vihreiksi!!! ;)

Sunnuntaiajelulla...

Se vähäinen aika mitä voimme käyttää perheenä viikonloppuisin, niin silloin käymme usein puistoilemassa tai aika paljon myös pelailemme tai leikimme  Elmon kanssa kotona. Viikko sitten lähdimme sunnuntaiajelulle, ihan ilman sen kummempaa päämäärää ja päätimme pysähtyä sitten kun jotain mielenkiintoista löytyy. Suuntana oli aluksi lähimmät pikkukylät, ne ovat usein melko idyllisiä.

Matkan varrelta löytyi Woodhenge. Eli tällähän ihan tuossa lähellä, noin 5 kilometrin päässä on StoneHenge, eli kivikasa, niin täällä on myös puuläjä. Nykyään se on jäljennös löydöksestä, tuollaisia betonipaaluja, jotka on laitettu alkuperäisten puiden paikalle. Puut olivat jopa 7,5 metrin korkuisia. Paikasta on erilaisia tulkintoja, että mihin sitä käytettiin, mm. hautapaikka tai uhtauspaikka. Wikipedia kertoo teille lisää jos olette kiinnostuneita.

http://en.wikipedia.org/wiki/Woodhenge

http://www.english-heritage.org.uk/daysout/properties/woodhenge/



Itse olen vähän samaa mieltä kuin tällä hetkellä lukemani kirjan päähenkilö pohtii:

"Minusta alkaa tuntua, että monia ihmisiä vaivaa sama asia kuin minua. Se, että he tietävät uskomattoman paljon asioita, mutta eivät sitä, mihin sitä tietoa voisi käyttää. Ja, se etteivät hekään pysty tarkasti erottamaan hyvää pahasta."

"Kukaan ei saa minua uskomaan, että tuosta tiedosta olisi jotain hyötyä, paitsi mahdollisesti jossain tietokilpailutilanteessa (Ulkoministeriön pikkujoulujuhlissa). Ei missään muualla."

"Minulla on ihan tarpeeksi hankaluuksia hyödyllisenkin tiedon kanssa, puhumattakaan siitä, että minun pitäisi vielä antaa hyödyttömänkin tiedon rasittaa itseäni."

-Erlend Loe; Supernaiivi s. 104-105

Oleellisen tietäminen on riittävää, Elämys on tärkein!!!! "I'm The Gueen of The World!!!!

And I'm The King of The World.

Englannissa on paljon lampaita, erittäin paljon. Asumme tosin maaseudulla, mutta usein kun tulee peltomaisemaa, niin siellä on myös lampaita. Sama näkyy täällä myös ruokalistoissa ja on kohtuuhintaista syödä.
Aakeeta laakeeta onkin hurjasti ja sitten ne länttää kaupungit ja kylät niin ahtaaseen, että ei mitään järkeä. Esimerkiksi autopaikkoja ei ole ja kaikki kadun varret ovat täynnä autoja ja se taas vaikeuttaa ajamista.

Sitten löysimmekin oikein kivan puiston Durringtonin kylästä. Siellä olisikin mennyt tuntikausia.

2 vuotta kotiäitinä Suomessa ollessani, olen tehnyt sellaisen havainnon, että tässä maassa isät ovat paljon lasten kanssa ja etenkin viikonloppuisin sekä ilta-aikaan näkee paljon isiä lasten kanssa puistossa. Mutta toki niitäkin löytyy monenlaisia. Aktiivisia ja poissaolevia. Valkealassa iskä otti päivän lehden mukaan puistoon ja kielsi lapsia häiritsemästä, kun hän lukee lehteä. Että leikkikääs ny siinä... Täällä taas vastaava erimerkki on, että iskä puhuu tai tekee kokoajan jotain kännykällään ja ainoa mitä hän sinä puistoaikana teki lasten kanssa, oli se, että hän otti sillä kännykkäkamerallaan kuvan niistä lapsistaan, jotka leikkivät. Että sellaista läsnäoloa... Mutta sanoisin, että keskimäärin täällä isät puistoilevat enemmän. 

Usein telineiden alla on tuollainen "tartaanialusta", varmaan puhtaampi, mitä nurmikko, olisko jopa pehmeämpi pudota, en osaa perustella tätä valintaa. Tarttis kysyä joltain paikalliselta asiantuntijalta.

Ja täällähän on menty vähän siihen amerikan touhuun mukaan, että laissa on määrätty, että leikkipuistojen läheisyyteen ei saa pystyttää päärynäpuuta ja kaikki päärynäpuut tuli kaataa, koska sieltä saattoi pudota päärynä päähän!!!! Varmaan sitten tehty tälläinen laki jonkin ennakkotapauksen vuoksi. Olkaapas varovaisia niiden omenapuiden kanssa siellä Suomessa, niistähän saattaa yhtälailla pudota omena päähän. Tai ainakin meidän lähipuistossa on paljon mäntyjä. Täytyy varmaan ottaa yhteys puistotoimeen, että käy kaatamassa ne pois siitä, sieltähän voi vaikka käpy kopsahtaa päähän.

Arvelen tämän keinun olevan riittävän turvallinen myös, sillä tässä on kunnon jämäkkä lukko tuossa "turvavöissä".

Nämä yhteiset hetket ovat meille todella arvokkaita, sillä niitä on hirmu vähän täällä...

Mukavaa alkanutta viikkoa!