Loppu Suomen reissusta tuli vietettyä Sahalahdella. Kolme päivää erossa perheestään niin het jaksoi olla kiinnostunut Elmon ja oman miehen jutuista ja päinvastoin. Kyllä se oma aika joskus tekee ihmeitä.
Tässä Elmolla on kruunu päässä. Kaikkien lomatoiveet täyttyivät, Akin ei tarvinnut tehdä mitään, sai vain olla, minä sain omaa aikaa ja Elmo näki rakkaita ihmisiä.
Elmon Hertta serkku on kyllä niin suloinen ja nyt mielenkiinnolla odotan että minkälaisia ajatuksia hänellä on kun alkaa enemmän puhumaan.
Oltiin vähän raksalla hommissa ja kun toiset teki, niin Elmo ja Hertta juoksi onnessaan vanhaa mökkiä ympäri. Vauhtiveikot. Kuvassa kahden lapsenlapsen ylpeä mummi.
Käväisimme Akin serkun Helin luona ja he olivat hankkineet koiranpennun. Podengon noutaja Urho.
Urho olisi myös minun poikani nimi, jos minulla olisi enemmän poikia. Elmo, Urho ja Sisu olisivat poikien nimet ja Pulmu tytön nimi. Ei mikään älytön kosto niistä iskemisrepliikeistä, mutta voispahan tytär repiä huumoria siitä. Elmo nimi tulee muuten siitä kun Vierumäellä opiskellessani siellä oli eräs poika, jonka lempinimi oli Elmo ja se jäi silloin mieleen. Urho jäi Suolahden ajoilta mieleen paikallisen urheiluseuran nimi on Suolahden Urho ja Urhohan on oikein miehekäs nimi. Sisu vaan sitten sopii tuohon nimiletkaan.
Ja en mä oikeesti tytölle Pulmua antaisi, se on kaunis nimi, mutta hieman liian suuri rangaistus viattomalle lapselle.
Elmosta ja Urhosta tuli välittömästi kaverit. Yhtä rajuja kumpikin. Elmo on jo kysellyt Urhon perään täällä englannissa ja sanoo, minulla on ainakin kaksi koirakaveria: Urho ja Indy.
Tässä vielä suloisuuskuva kahdesta suloisuudesta: Heli ja Urho.
Kiitos ja anteeks kaikille sukulaisille. Kiitos ylläpidosta, anteeksi kun haistiin nurkissa.
Ja niinhän siinä kävi niinkuin arvelimmekin Akin kanssa, että jos käymme Suomessa niin ei tee mieli palata enää Englantiin. Melkein jäimme sillä reissulla koto-Suomeen. No, eihän tätä kurssia ole kuin 3,5 kuukautta jäljellä, joten täytyy ottaa siitä kaikki irti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti