Dinoja, Beach ja majakka

Viikonloppuna kävimme päiväretkellä Dorchesterissä, jossa sijaitsee dinosaurusmuseo. Elmolla on alkanut kiinnostamaan dinot. Toki se on vielä vähän sellaista, et: "Nyt nää dinot menis huvipuistoon ja laskis mäkeä." ja "Nyt tää äiti-Turannosaurus Rex huutaa tän lapsi tyrannosauruksen syömään." Mutta kyllä ne murisee ja hyökkäileekin usein. 

Museossa oli dinosaurusten luurankoja ja "näköispatsaita". Eri huoneissa oli myös videoita, tietoa dinosauruksista sekä erilaisia aktiivi-tehtäviä, joihin sai koskea tai painaa nappia.

Aluksi Elmo hiihteli koko museon läpi, mutta sitten häntä ei meinannut saada pois sieltä, kun hän tuntui imevän tietoa itseensä. Tässä kohtaa täytyy meiksin sanoa, että kun en ihan täysiä ole noista dinosauruksista kiinnostunut, niin pertsa-perus äidin, joka valmistaa lapselleen ruokaa päivittäin, ei tarvitse tietää niistä kuin että niitä on ollut monta sataa miljoonaa vuotta sitten ja että niitä eli maalla, meressä ja ilmassa. Se, että tunnistan jo 10-15 dinosaurusta nimeltä on mielestäni jo huikeaa. Opettakoon poika vaikka minua.

Elmo sai pussillisen dinoja muistoksi museosta, jotka tulevat nykyään joka päivä kylpyyn hänen kanssaan.

Tässä oli kuvaus erään tiedemiehen/ tutkijan mielestä, millainen olisi eräästä dinosauruksesta kehittynyt, jos se olisi jatkanut kehitystään tähän päivään.Jaa-a.

No sitten menimme Dorchesterin kylille ja pubiin syömään. Söin erinomaista sieni-juusto-tagliatellea, nam! Ylhäällä näkymä tyypillisestä englantilaisesta keskuskadusta.

Tämäkin on minusta aika hauska yksityiskohta täällä ja kovin yleinen, esim. ylhäällä vasemmalla on Metodisti-kirkko ja oikealla lelukauppa. Myös pubi ja kirkko saattavat olla vierekkäin.

Minä aina huokailen ja katselen ympärilleni, kun erilaiset idylliset yksityiskohdat herättävät minussa hyviä tuntemuksia. Elmo ja Aki puolestaan useimmiten sanovat: "Katso, Porsche!" tai vastaavaa.

Kai minusta näissä on jotain romantiikkaakin ja itseasiassa kuvittelen mielessäni, miltä ihmiset olisivat näyttäneet jos olisimme kävelleet kyseisellä kadulla vaikka 1800-luvulla.

Dorchesteristä matkamme jatkui Waymouthiin ja pysähdyimme tälläiselle hienolle rannalle katsomaan surffaajia ja purje-snoukkareita. Eli joilla on jalkojen alla lauta, mutta purje on useamman metrin päässä ilmassa. Niitä oli yhteensä jotain 50 kpl siinä meren poukamassa, hieno näky.

Ranta oli täynnä tälläistä sileää kiveä silminkantamattomiin.

Rannalta jatkoimme matkaa Portlandiin, missä näimme ihka oikean linnan (vaatimaton) ja ajoimme saaren kärkeen missä oli viehättävä kahvila-ravintola majakan vieressä. Majakka oli harmillisesti kiinni, että emme päässeet sinne ylös, mutta ympäristö oli vaikuttava.

Näkymä majakalta.

Kahvi- ja jätskitauko. Läheisyydessä oli useita leijan lennättäjiä ja mekin päätimme ostaa oman leijan, josta onkin ollut meille jo suurta iloa. Leijan lennättäminen on mukavan rentouttavaa ja arvelen että kokemus on minulle ensimmäinen. "Jokaisen ihmisten tulisi lennättää leijaa." -Sirkku Pusa 2011-

Tässä näkymä Portlandista Waymouthiin, vasemmalla se uimaranta.

Tälläisiä päiviä minulle lisää kiitos.