Teatterissa

Loma tuli ja meni. Aki ei olisi halunnut tehdä mitään, minä olisin halunnut tehdä kaikkea. Kumpikin ymmärrettävää. Akilla hirveä tahti töissä ja kamalan pitkiä päiviä, minun päiväni taas muistuttavat toinen toisiaan kotioloissa. Yhtenä päivänä sitten lähdimme päivän reissulle Bristol:iin. Silmään oli osunut mainos Late Lammas -teatterista ja päätimme mennä sitä katsomaan.

Ei mikään pikku city tuo Bristol, Iso-Britannian 8:ksi suurin kaupunki joten parkkipaikan löytäminen oli taas temppu. Aki on todella hyvä ja rohkea ajaja missä maassa tahansa, että hän kyllä taitaa kuskin hommat.

HEI, mähän oon unohtanut kertoa minun autolla ajamiskokemuksistani täällä. Siis pääasiallisesti menen kuin kala vedessä täällä, välillä olen saanut tööttiä ja kansainvälistä käsimerkkiä, mutta toivon heidän ymmärtävän sitten kun näkevät rekisterikyltin.

Liikenneympyrät on kaikista vaikeimpia. Täällä on semmoi sääntö, että se kuka on ensimmäisenä liikenneympyrässä, niin muut väistää ja joskus se saattaa olla hieman tulkitsemiskysymys, etenkin jos on pieni liikenneympyrä, niin tällä ei välttämättä kierretä sitä vaan painellaan suoraan keskeltä. Silloin itsellä on vähän pissat housussa.

Toinen hankaluus on monikaistaiset liikenneympyrät. Kaistoja saattaa olla parhaimmillaan 4. Kaista tulee valita ajoissa mennessä siihen liikenne ympyrään. Sitten alkaakin hiota kädet ja kainalot jos oot valinnut väärin  ja joudut keskellä ympyrää vaihtamaan kaistaa. Ei toimi ihan niinkuin suomessa, että jäät kiertämään ympyrää jos menet ohi, vaan tietty kaista johtaa aina tiettyyn reittiin. Muuten homma sujuu kuin valettu. Meiksi hakee vieraita miltä tahansa lentokentältä ja kuvatakseni liikennettä täällä, aina jos kysyt että miten pitkä matka jonnekin on, englantilaiset sanovat matkan ajallisesti kun me taas kilometreinä. Parhaimmillaan näkötin ruuhkassa Lontoon Orbitaalilla 1,5 tuntia. Populaatiota on himppu enemmän, joten se näkyy liikenteessä. Ja täällä ei olla omaksuttu polkupyöräilyä, kuten Amsterdamissa, joten liikennettä on PALJON!

Bristolin keskustasta löytyi kaunis puisto, johon oli panostettu suihkulähtein ja katutaiteen keinoin. Elmo tykästyi pikku pingviineihin.

Bournemouthissa oli leijonia ympäri kylää, Bristolissa oli Gorilloja pitkin ja poikin. Näillä taitaa olla joku teema tähän. Ja sitten jos käyt ottamassa kuvan Gorillan kanssa ja lähetät jonnekin, niin saatat voittaa jotain. Eikö kuulosta selkeältä...

Teatterilippujen ostamisen jälkeen menimme katsomaan meren ihmeellisiä eläviä Akvaarioon. Ja siellä oli myöskin 3D-elokuva mikä kertoi hai-kaloista ja voi että oli jänskä. Elmo yritti napata ilmasta niitä pikkukaloja tai meduusoja mitä siinä oli, koska ne "tuli niin lähelle". Se näytti kyllä melkoisen hassulta.

Akvaarion jälkeen kävimme syömässä todella ihanassa italialaisessa ravintolassa. Minä söin kasvistäytteiset jättiherkkusienet ja pojat söivät super-pitsat. NAMI NAMI MAISKIS!

Teatteri oli hieno, kuulemma Englannin vanhin teatteri. Olispa ollut upeaa istua tuollaisilla parvekkeilla katsomassa näytöstä. Yleisöä ei ollu hirveästi, mutta suloisinta oli kun vanhat pariskunnat olivat tulleet keskenään katsomaan Late Lammasta ja nauroivat ja nauttivat esityksestä. Minä ja Aki mietittiin, että jos oltain 3-vuotiaita, niin ei oltais kovin kiinnostuneita kyseisestä teatterinäytöksestä: tanssia ja musiikkia, ilman sen kummempaa juonta ja meidän onneksemme ilman vuorosanoja. Elmo ihmeen hyvin jaksoi katsoa vaikka paikka-paikoin oli kovin rauhaton.

Perheen komeukset teatterissa. Oli oikein mukava teatterireissu.