Suomen reissu - osa 1 - Päätös ja Sahalahti

Nökötimme ensimmäisen viikon Akin lomasta kotona ja huomasin pikkuhiljaa että minusta oli muuttumassa naishirviö. Sanoin Akille, että mun ihan oikeesti tarttis päästä jonnekin, eikö voitais lähteä. Pohdittiin etelän reissua, pohdittiin Skotlantiin lähtöä. Aki sanoi minulle, että: "Lähde yksin!" No moro! Blondi yksin vaikka Turkin rannalle on sama kuin heittäis Punahilkan suoraan susille. Enkä minä uskaltaisikaan lähteä. Yritin houkutella jotain kaveria Facebookin kautta mukaan reissuun, mutta kuka noin lyhyellä varoitusajalla pääsee lähtemään, ei kukaan. Sitten kun kaikki vaihtoehdot oli käytetty, keksimme että mennään käymään Suomessa.

Loman aluksi olimme Akin veljen luona sekä mummin luona. Hertta tuntui taas kasvaneen kovasti vaikka viime näkemisestä ei ollut kuin pari kuukautta. Mummille puolestaan oli noussut mökki aika lähelle rantaa ja hieno mökki tuleekin. Hänen kesänsä oli kulunut oikeastaan sen parissa.

Elmo on hirmu aktiivinen, liikkuvainen ja hurja poika, mutta sitten on niin hellyyttävää kun hänestä näkyy tämä herkkö puoli. Tässä halaillaan Upsi-Daisya.

Hertta sovittaa silmälaseja. Sahalahden perukoilla, missä Anssi, Maria ja Hertta asuvat on aina niin mukava käydä. Siellä jotenkin sielu lepää ja rauhoittuu. Maisemat esim. ikkunasta ulos ovat peltoa ja järvimaisemat. En tajunnutkaan esim. että kuinka ikävä minulla oli koivuja.

Anssi oli suosittu aikuisleikkikaveri, että välillä meinasi tulla serkuksilla riitaa, että kumpi pääsee syliin.

Emme ilmoitelleet oikein kenellekään tulostamme, sillä reissumme oli lyhyt, emmekä olisi ehtineet nähdä pajoa kavereita. Ja meillä oli muutenkin erikoisjärjestelyt Suomessa olo aikana.

Kuplien puhallusta ulkona.
Sahalahdesta reissumme jatkuikin meille aika normaalilla sovituksella, että Elmo jäi mummin kanssa möksälle, Aki lähti Valkealaan ja minä lähdin Vilppulaan. Toisille perheloma varmaan tarkoittaa jotain muuta...

Elmo on hirmu onnellinen maalla.