Kasitonnit kylässä


Akin veli perheineen tuli kyläilemään kesäkuun lopulla. Anssia, Mariaa ja Herttaa oltiin odotettu kovasti sillä me kaikki olemme heidän fanejaan!!! Ja seuraavaksi tähän tulee junttimaista leuhkimista: siis mähän oon niinku melkein sukua julkkikselle ja kyllähän mää sen tiesin, että Anssi voittaa sen Ars Fennica -palkinnon ihan alusta saakka. (eiks oo hyvä sanoa näin jälkikäteen, mut mä tiesin sen!!!) En tiedä kuinka viisasta tämä on, et meneekö sukulaisuus suhteet, mut seuraavaksi kerron  todella maallikon mielipiteen Anssin taiteesta: Minun mielestäni Anssin taide on sillä tavalla selkeää minulle, että minä jopa tajuan ne. Töiden ajatus ei herätä minussa ahdistuksen tai ärsytyksen tunteita, vaan saa minut hyvälle tuulelle. Vaikka tulisi hämmentynyt olo, niin silti se ei ole negatiivinen. Aiheet ovat minulle helppoja ja koska Anssi käyttää populäärikulttuuria paljon töissään, niistä tulee hyvin nostalgisia tuntemuksia. Vaikka työt eivät ole kliinisiä tai mikä sana tähän nyt kävisi... viimeistellyn näköisiä (mikä taitaa olla tarkoituksenmukaista), niin vierestä vähän seuranneena ja kuulostelleena tiedän minkälainen työmäärä yhden valmiin työn tekemiseen menee. Eli niitä ei todella suhaista vaan niihin käytetään aikaa ja ajatusta. Anssin 18 vuotta tunteneena autenttisuus näkyy töissä ja samalla syyllä Anssin taiteen tykkäämisfiilikset heijastuvat minulla siitä mitä ajattelen hänestä ihmisenä. Mutta silti luulen vahvasti, että vaikka en tuntisi häntä, niin pitäisin hänen taiteestaan silti.

Käykäähän vilkaisemassa:
http://www.anssikasitonni.com/

Serkukset kuin ilvekset...



Pahvileikki

Serkuksilla on 1,5 vuotta ikäeroa, vaikka leikit ovat vielä rinnakkaisleikkiä, hienosti osaavat olla keskenään. Elmo nauratti Herttaa kaikenmoisilla tempuillaan ja Hertta kikatteli suloista kikatusta vieressä.


Kattokaa ny kuin nökkönen voi ihmisen lapsi olla!!!!



Mopoa voi ajaa myös näin.

Trampoliini on kestosuosikki!

Anssi ja Maria olivat paljon Elmon ja Hertan kanssa ja minä sain huushollata rauhassa. Jokin kehitysvaihe Elmolta on tainnut jäädä väliin, sillä olen huomannut, että hän ei viihdy yhtään itsekseen. Silloin kun olen laittanut hänet itsekseen leikkimään, niin hän vain päämäärättömänä vaeltelee ympäriinsä. Hän ei niinkun osaa leikkiä yksin lainkaan. Onko tämä jokin ainoan lapsen syndrooma? Viikon jälkeen vaikutti siltä, että Elmo olisi ollut valmis lähtemään sedän ja tätinsä matkaan, oli niin kivvaa...

Meillä kyl SAA tehdä kotihommia...

Turha varata sitten meillepäin mitään lentolippuja, jos ei ole valmis pesemään ikkunoita tai tiskaamaan. Meillä laitetaan kaikki vieraat kotiorjiksi!

Ei vaitens. Ihanuus-Maria oli paljon avuksi, talon emäntä oli meinaan joka päivä todella väsynyt. Kunnon yskä pläjähti TAAS tähän kohtaan ja sen johdosta meidän talossa ei saanut oikein kukaan nukuttua. Saa nyt nähdä, että minkähän astman täältä kehittää itselleen, kun tämä taitaa olla jo kolmas tänä vuonna... Sitten nähdään että joutuuko oikein vaihtamaan alaa vai kuinka, kun englannissa ei osata rakentaa taloa. Nooh, eipäs piirretä piruja seinille, tämähän voi olla ihan perusyskää vain...

Tyypit pelaa risti-nollaa...

Maria se oli aina pirteänä ja vauhdissa touhuamassa lasten kanssa... ;)

Anssi-setämies relaa

Puistoilimme ahkerasti. Tässä lähialueella on 3 eri puistoa ja ne tulivat vieraillekin tutuiksi.



Kelit vaihtelivat todella laidasta laitaan. Välillä piti laittaa villatakkia ja tuulipukua päälle, välillä taas shortsit ja t-paita. Kesää tämä maa ei kesäkuussa vielä ollut nähnytkään.


Aki ja Hertta tanssii...


Suloisuus-Hertta aina nappasi Akia tai minua sormesta ja lähti kuljettamaan ympäri kämppää. Juhannus juhlat oli raisut: Aki ja Hertta jamitteli läpi yön. ;) Juhannuspäivänä oli täällä Amesburyssä järjestetty tivoli, johon kaikkien meidän piti lähteä, mutta harmiksi Hertta sairastui, joten jaoimme porukan puoliksi ja miehet menivät tivoliin ihmettelemään. Ihmettelyksi se kuulemma olikin sitten mennyt täysin, sillä Elmo oli jäätynyt totaalisesti, eikä suostunut menemään mihinkään laitteeseen. Naiset saivat tuliaisiksi tivolista kookosjäätä sekä tikkariomput, NAM!

Juhannusjuhlaa

Tivolin jälkeen vietimme juhannusta meillä. Kutsuimme Jarnon perheineen meille syömään ja istumaan. Laura oli leiponut jälkkäriherkkuja ja minä tein Tapaspöydän: valkosipulioliiveja, artisokkaa, pestoherkkusieniä, chilikatkarapuja, uuniperunoita, kanankoipia ja siipiä, possuvartaita, salaatteja, kasviksia...



Ja voih sitä ylityssanojen ja kehujen määrää, itseasiassa koko viikon ajan... Sitä kuvitteli olevansa jotenkin parempikin kokki. Vähän niinku Idolsissa yrittää tulla jotkut tosissaan rääkymään ja sanovat et: "No kun mun äiti on aina sanonut että mä osaan laulaa..." Niin mähän voisin kans hakee tonne Top Chef -ohjelmaan ja virkkoa et: "No kun mun ruokia on kehuttu, niin mä aattelin, et voisin voittaa tän..."

Hertzi rannalla

Kun lapset olivat tervehtyneet, teimme lämpimänä päivänä reissun Bournemouthin rannalle. Lapset leikkivät hiekalla ja Elmeri lotras vedessä. Anssi-Hurja kävi kastamassa talviturkin ja kroolaamaassa pitkät tovit. Ihan liian kylmää mulle! Multa taitaakin jäädä talviturkki kastamatta tänä vuonna... Tuoko se huonoa onnea tai jotain?

Väsynyt shoppailija

Ai niin, päästinhän me Marian kanssa shoppailemaankin ja kumpikin oli onnensa kukkuloilla. Hyviä löytöjä tuli tehtyä ja Maria löysi itselleen mahdollisen esiintymisasun. Anssin ja Marian bändillä on pari keikkaa tänä kesänä, esim. Provinssissa heitä voi mennä kuuntelemaan.



Rantaleijonat


Kävimme ravintolassa syömässä ja rannan läheisyydessä oli minitivoli, jossa menimme karuselliin ratsastamaan. Meitsi Elmon kaa ja Maria Hertan kaa... Tää tivoli homma näyttää olevan todella englantilaisten juttu, sillä harva se viikko on tälläkin seudulla on kiertävä tivoli.

Kaunottaret karusellissä

P.S. Katsokaa ny noita Marian sääriä. Ne vain jatkuvat ja jatkuvat... Mistä tuollaiset sais?

Meillä on teitä jo ikävä!
Super-huippua että kävitte!