Akin kurssilaisten vaimoilla oli mahdollisuus päästä purjelentämään. Tottahan sellainen piti käydä kokemassa, vaikka ajatuskin jännitti.
Sitten lähdimme lentokentälle odottamaan omaa vuoroa.
Ja het alkoi jännittämään kun saavuimme.
Amy valmiina lähtöön!
Valmisteluja...
Ja missäs se remmi onkaan. Parachute selkään...
Lentäjä ohjeisti minua ja tässä kohtaa olin niin jännityksessä, että en ymmärtänyt juuri yhtään mitä hän minulle sanoi. Pystyin lopulta sanomaan, että: "Ehkä on parempi, että sinä lennät koko ajan..."
Ja tässä valmiina nousuun...
Nousu olikin koko jutun siistein homma. Jännitin kokoajan lihaksia, mutta osasin nauttia liitelemisestä taivaalla. Se oli sellaista hiljaista ja rauhallista. Minun lentäjäni ei tehnyt kummempia temppuja, sakkauksen vai mikä se nyt oli. Kiljuin siinäkin jo ihan riittävästi.
Tässä Laura laskeutuu. Laura pääsi tekemään silmukoitakin.
Maan kamaralla. Upea kokemus ja jos pääsen uudestaan, niin sitten kokeilen ohjaustakin. Jos vaikka joku Henkka joskus vaikka antais kyydit... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti